Itseisajan määrän suuruus edellyttää nopeuden valintaa eli koordinaatistoa, jossa itseisajan määrä ilmaistaan kullekin kohteelle. Kyseessä on projektio. Vaikka eri nopeuksien kohteille mitataan eri lailla etenevät itseisajat, ei nopeusvalinnan perusteella muodostu ikääntymiseroa kohteiden välille. Alle valovauhtisessa koordinaatistossa määritelmällisesti itseisaika etenee aika-avaruudessa kausaliteetin vauhdilla c ja muut nopeudet projisoituvat Lorentz-muunnoksin siihen.
Jos jokin kohde vuorovaikuttaa ulkoisella vuorovaikutuksella, tapahtuu fysikaalinen muutos. Silloin kohde ei ole enää suljettu inertiaalinen järjestelmä vaan osa avointa muuttuvaa invarianssia. Esiintyy absoluuttinen kiihtyvyys ja absoluuttinen ikääntymisero.
Viimeksi muokannut Eusa, 17 Tammi 2025, 22:37. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Aurinkoon lukitussa koordinaatistossa Maan aika hidastuu ja koordinaatiston aika Maan suhteen vastaavasti nopeutuu, eikä suinkaan hidastu, kuten teoria virheellisesti väittää.
Yrittäkää nyt käyttää omaa järkeänne, älkääkä yrittäkö soveltaa päähänne tungettuja ajatusmalleja käytäntöön.
Kun karsitte mielestänne kaiken, mitä teille on ajan hidastumisesta opetettu, ja luette ajatuksella mitä minä olen siitä kirjoittanut, se taitaisi olla ainoa tie valistumiseenne.
Tuotin generatiivista vastaustekstiä kysymyksellä "Miksihän ihan oppineetkin ihmiset voivat kuvitella ikääntymiseroa voivan syntyä pelkällä nopeudella ilman invarianttia fysikaalista muutosta?" -->
AI:
Tämä harhaluulo saattaa johtua siitä, että suhteellisuusteoriaa ymmärretään joskus pintapuolisesti tai sen keskeisiä periaatteita tulkitaan väärin. Seuraavat syyt voivat selittää ilmiön:
1. **Kaksosparadoksin väärinymmärrys** Kaksosparadoksi esitetään usein yksinkertaistetusti, jolloin korostuu nopeuden vaikutus itseisajan kulkuun. Tämä voi antaa sen käsityksen, että pelkkä nopeus riittää ikääntymiserojen syntymiseen, vaikka todellinen ero johtuu kiihtyvyyden ja fysikaalisen muutoksen aiheuttamasta asymmetriasta.
2. **Absoluuttisen ja suhteellisen erottaminen** On haastavaa erottaa suhteellisuusteorian keskeinen idea siitä, että pelkkä nopeuden vaihtelu kahden inertiaalijärjestelmän välillä ei tuota ikääntymiseroa ilman fysikaalista muutosta (kuten kiihtyvyyttä tai gravitaatiopotentiaalin eroa). Tämä vaatii syvempää käsitystä itseisajan invarianttiudesta.
3. **Sekaannus koordinaatiston ja fysikaalisen todellisuuden välillä** Moni sekoittaa koordinaatiston valinnan matemaattisen projektion todellisiin fysikaalisiin tapahtumiin. Nopeuden vaikutus itseisajan kulkuun on koordinaatistosta riippuvaista, mutta ikääntymiserojen syntyminen vaatii aina fysikaalista muutosta.
4. **Kiihtyvyyden roolin aliarviointi** Kiihtyvyys, joka rikkoo inertiaalijärjestelmän symmetrian, jää joskus huomiotta. Tämä voi johtaa väärinkäsitykseen, että pelkät eri nopeudet riittävät asymmetrian luomiseen.
5. **Populaaritieteellinen yksinkertaistaminen** Suhteellisuusteoriaa käsittelevissä populaaritieteellisissä esityksissä vältetään usein teknisiä yksityiskohtia, kuten kiihtyvyyden ja gravitaation merkitystä. Tämä voi jättää kuvan, että nopeus itsessään olisi ratkaiseva tekijä. Kyse on siis pitkälti siitä, että syvällinen käsitys suhteellisuusteorian periaatteista – erityisesti inertiaalijärjestelmien symmetrian rikkoutumisesta – jää usein pintapuolisen tiedon varjoon.
Koordinaatisto on lukittu Aurinkoon siten, että se ei kierrä Aurinkoa, vaan pysyy paikallaan Aurikokunnan suhteen.
Siinä koordinaatistossa Maan aika hidastuu sen rataliikkeen vuoksi. Kun oikein syvällisesti mietit, mitä koordinaatiston ajalle sinun suhteen tapahtuukaan. No sehän nopeutuu, kun sinun aikasi kerran hidastuu. Huomaat, että sinulle on syötetty pajunköyttä Lorentz-muunnoksen opetuksessa.
Koordinaatisto on lukittu Aurinkoon siten, että se ei kierrä Aurinkoa, vaan pysyy paikallaan Aurikokunnan suhteen.
Siinä koordinaatistossa Maan aika hidastuu sen rataliikkeen vuoksi. Kun oikein syvällisesti mietit, mitä koordinaatiston ajalle sinun suhteen tapahtuukaan. No sehän nopeutuu, kun sinun aikasi kerran hidastuu. Huomaat, että sinulle on syötetty pajunköyttä Lorentz-muunnoksen opetuksessa.
Ei niitä kellojen mittaamia aikoja Lorentzmuunnoksilla lasketa.
Dokumenttisi perustuu siihen, että lasket kellojen mittaamat ajat Lorentzmuunnoksilla. Lasket siis väärin. Väärin lasketusta tulokseta päättelet, että Lorentzmuunnokset ovat väärin, kun eivät anna oikeaa tulosta.
Sinun pitäisi palata piirustuspöydän ääreen ja opetella kellon ominasajan laskeminen. Sitten saat laskettua ihan konkreettisesti tuon kirjoittamasi loogisen tuloksen.
