punasiirtymän (Z) perusteella ajan voidaan päätellä kulkeneen 380000 vuotta BB:n jälkeen 1/1100 nopeudella ja 330 milj. vuotta BB:n jälkeen 1/13 nopeudella nykyiseen aikaan verrattuna.
Hmm. Neutraalin pionin elinikä on noin 8.4×10−17 sekuntia, varatun pionin noin 2.6×10−8 sekuntia.
Olivatko näiden eliniät 1/13 nykyisestä silloin, kun universumi oli noin 330 milj vuoden ikäinen?
Ei vaan meidän ajallamme ajatellen 13 x 8.4×10−17 sekuntia.
Okei, luonnonlait ovat siis olleet suurella tarkkuudella samat. Jossain varhaisen universumin kohtuu tyjässä osassa vetyatomista irotaa valonsäde, aallonpituus n. 485nm. Mitataan se nykypäivänä, ja saadaan merkittävästi eri aallonpituus.
Mitkä tekijät tässä nyt ovat mukana, jotta päästään mainittuun 1/13 ?
Mistä Kontra on keksinyt nuo varhaisen universumin ajan hidastumiset? Eihän sellaista ole olemassa. Suhteellisuusteoriassa ei ole mitään newtonilaista aikaa edes olemassa, on vain universumissa havaittavien kappaleiden kappaleisiin liittyviä itseisaikoja. Lähin vastine jollekkin maailmankaikkeuden newtonilaiselle seinäkelloajalle on mukanaliikkuvassa koordinaatistossa siis "comoving coordinates" määritelty "aika", joka on Friedmanin mallien mukainen aikakoordinaatti t, jota myös kosmiseksi ajaksi on kutsuttu. Tämä aika ei "hidastu" eikä "nopeudu", vaan se on melkoisen luonnollinen jonkin ajaksi kutsutun suureen kulumisen mittari Friedmanin malleissa.
Eri ilmiö taasen on sitten kosmologinen aikadilataatio, jossa varhaisen tai kaukaisen universumin tapahtumat havaitaan tapahtuvan hitaammin kuin Maassa. Se on kuitenkin universumin laajenemisesta johtuva näennäinen ilmiö, todellisuudessa kaikki varhaisen universumin tai nykyisen Maan kellot käyvät yhtä nopeasti.
Mistä Kontra on keksinyt nuo varhaisen universumin ajan hidastumiset? Eihän sellaista ole olemassa. Suhteellisuusteoriassa ei ole mitään newtonilaista aikaa edes olemassa, on vain universumissa havaittavien kappaleiden kappaleisiin liittyviä itseisaikoja. Lähin vastine jollekkin maailmankaikkeuden newtonilaiselle seinäkelloajalle on mukanaliikkuvassa koordinaatistossa siis "comoving coordinates" määritelty "aika", joka on Friedmanin mallien mukainen aikakoordinaatti t, jota myös kosmiseksi ajaksi on kutsuttu. Tämä aika ei "hidastu" eikä "nopeudu", vaan se on melkoisen luonnollinen jonkin ajaksi kutsutun suureen kulumisen mittari Friedmanin malleissa.
Eri ilmiö taasen on sitten kosmologinen aikadilataatio, jossa varhaisen tai kaukaisen universumin tapahtumat havaitaan tapahtuvan hitaammin kuin Maassa. Se on kuitenkin universumin laajenemisesta johtuva näennäinen ilmiö, todellisuudessa kaikki varhaisen universumin tai nykyisen Maan kellot käyvät yhtä nopeasti.
Juuri näin. Tätä koetan ajan kuluksi Kontralle oivalluttaa
Universumin ikä n. 14 mrd vuotta on tuo mainittu "comoving observer" -aika, joka on asiayhteyteen parhaiten sopiva, ja joten kuten järjellinen ominaisaika.
Mistä Kontra on keksinyt nuo varhaisen universumin ajan hidastumiset? Eihän sellaista ole olemassa. Suhteellisuusteoriassa ei ole mitään newtonilaista aikaa edes olemassa, on vain universumissa havaittavien kappaleiden kappaleisiin liittyviä itseisaikoja. Lähin vastine jollekkin maailmankaikkeuden newtonilaiselle seinäkelloajalle on mukanaliikkuvassa koordinaatistossa siis "comoving coordinates" määritelty "aika", joka on Friedmanin mallien mukainen aikakoordinaatti t, jota myös kosmiseksi ajaksi on kutsuttu. Tämä aika ei "hidastu" eikä "nopeudu", vaan se on melkoisen luonnollinen jonkin ajaksi kutsutun suureen kulumisen mittari Friedmanin malleissa.
Eri ilmiö taasen on sitten kosmologinen aikadilataatio, jossa varhaisen tai kaukaisen universumin tapahtumat havaitaan tapahtuvan hitaammin kuin Maassa. Se on kuitenkin universumin laajenemisesta johtuva näennäinen ilmiö, todellisuudessa kaikki varhaisen universumin tai nykyisen Maan kellot käyvät yhtä nopeasti.
Valon gravitaatio-punasiirtymä
Lähetetään valonsäde maasta geostationaariseen satelliittiin. Kun satelliitissa aika kulkee nopeammin kuin maassa pienemmän gravitaation vuoksi, samaan aikajaksoon mahtuu vähemmän aallonpituuksia kuin maassa, jolloin valo havaitaan punaisempana. (Myös voidaan ajatella valon aallonpituuden kasvavan valon menettäessä energiaansa kiivetessään gravitaatiokaivosta ylös, jolloin valo havaitaan punaisempana.)
Satelliitissa valo havaitaan ”punasiirtyneenä”, vaikka syy ei ole doppler-ilmiö.
Kosmologista punasiirtymää aiheuttaa universumin laajentuessa doppler, universumin laajeneminen ja muinaisten ainetiheämpien universumien suuret gravitaatiopotentiaalitvalon siirtyessä heikompaan gravitaatioon koko ajan, sekä universumin laajentuessa tähtijärjestelmien nykyistä suuremman nopeuden aiheuttama ilmeinen ajan dilataatio.
Mistä Kontra on keksinyt nuo varhaisen universumin ajan hidastumiset? Eihän sellaista ole olemassa. Suhteellisuusteoriassa ei ole mitään newtonilaista aikaa edes olemassa, on vain universumissa havaittavien kappaleiden kappaleisiin liittyviä itseisaikoja. Lähin vastine jollekkin maailmankaikkeuden newtonilaiselle seinäkelloajalle on mukanaliikkuvassa koordinaatistossa siis "comoving coordinates" määritelty "aika", joka on Friedmanin mallien mukainen aikakoordinaatti t, jota myös kosmiseksi ajaksi on kutsuttu. Tämä aika ei "hidastu" eikä "nopeudu", vaan se on melkoisen luonnollinen jonkin ajaksi kutsutun suureen kulumisen mittari Friedmanin malleissa.
Eri ilmiö taasen on sitten kosmologinen aikadilataatio, jossa varhaisen tai kaukaisen universumin tapahtumat havaitaan tapahtuvan hitaammin kuin Maassa. Se on kuitenkin universumin laajenemisesta johtuva näennäinen ilmiö, todellisuudessa kaikki varhaisen universumin tai nykyisen Maan kellot käyvät yhtä nopeasti.
Juuri näin. Tätä koetan ajan kuluksi Kontralle oivalluttaa
Universumin ikä n. 14 mrd vuotta on tuo mainittu "comoving observer" -aika, joka on asiayhteyteen parhaiten sopiva, ja joten kuten järjellinen ominaisaika.
Voisi olla paikallaan kuvata tuo käsite havainnollisesti. Kuvitellaan, että BB:ssa olisi heti rakentunut tämä maapallomme ja säilynyt samanlaisena koko kaikkeuden iän. Lisäksi se olisi nyt yksinäinen eikä olisi ollut epäsymmetrisessä vuorovaikutuksessa; vain ikääntynyt ympärillään homogeeninen ja isotrooppinen laajeneva kaikkeus. Tuollaisen kohteen ikääntyminen on siis kyseessä, kun puhutaan kosmologisesta kellosta mukana kulkevassa koordinaatistossa huomioiden 3-ulotteisen avaruuden kosmologinen periaate.
Mutta. Jos tulokseni 4-ulotteisesta kosmologisesta periaatteesta pitää kutinsa, kiertoliikkeitä onkin kaikissa mittakaavoissa - suurimmissa vain niin hitaina, ettei montaakaan isoimpien rengasvirtausten täyttä pyörähdystä ole ehtinyt toteutua. Puhtaan 4-ulotteisen kosmologisen periaatteen kaikkeudessa mukana kulkevan koordinaatiston universaaliutta ei ole.
... Kosmologista punasiirtymää aiheuttaa universumin laajentuessa doppler, universumin laajeneminen ja muinaisten ainetiheämpien universumien suuret gravitaatiopotentiaalitvalon siirtyessä heikompaan gravitaatioon koko ajan, sekä universumin laajentuessa tähtijärjestelmien nykyistä suuremman nopeuden aiheuttama ilmeinen ajan dilataatio.
Mitenkähän nuo termit, kuten suuret gravitaatiopotentiaalit tai heikko gravitaatio määritellään matemaattisesti laajenevan maailmankaikkeuden malleissa tai yleensäkin suhteellisuusteoriassa. Mitä ihmettä tarkoittaa edes gravitaatiopotentiaalit suhteellisuusteoriassa.
... Kosmologista punasiirtymää aiheuttaa universumin laajentuessa doppler, universumin laajeneminen ja muinaisten ainetiheämpien universumien suuret gravitaatiopotentiaalitvalon siirtyessä heikompaan gravitaatioon koko ajan, sekä universumin laajentuessa tähtijärjestelmien nykyistä suuremman nopeuden aiheuttama ilmeinen ajan dilataatio.
Mitenkähän nuo termit, kuten suuret gravitaatiopotentiaalit tai heikko gravitaatio määritellään matemaattisesti laajenevan maailmankaikkeuden malleissa tai yleensäkin suhteellisuusteoriassa. Mitä ihmettä tarkoittaa edes gravitaatiopotentiaalit suhteellisuusteoriassa.
Gravitaatiopotentiaalin ja gravitaatiokaivon termejä olen nähnyt käytettävän siirtymissä planeetan, tähden, galaksin tai galaksiryhmän ja koko universumin gravitaation vaikutuspiirissä. Suhteellisuusteoriassahan nämä asiat ovat oleellisia - mitäs kummallista siinä on?
Se on tietysti uskon asia, uskooko siihen, että esimerkiksi Linnunradassa keskustaa lähempänä tähtien välisessä avaruudessa vaikuttaa suurempi gravitaatio kuin laidoilla. Minä pidän itsestään selvänä että näin on.
Universumin alkuaikoina aine oli jakaantunut tiiviimmin kuin nykyisin, jolloin galaksiryhmien välisessä avaruudessa gravitaatio (gravitaatiopotentiaali) oli paljon suurempi, kuin nykyisessä harvemmassa universumissa. Machin periaate perustuu tähän käsitykseen, mutta johtuuko massan inertia siitä, sitä ei tietääkseni ole empiirisesti edes yritetty testata, ja voikin olla vaikeaa.
Syhteellisuusteoria ei minulle ole mikään mystinen mörkö, niin kuin se monelle vaikuttaa olevan, vaan ihan hyvin ymmärrettävä. Sitä vaan näytetään tulkittavan joskus perin kummallisesti.
Suhteellisuteorian sielu on ajan suhteellisuus. Jotkut julistavat suurella volyymilla, ettei aikaa ole - aivan älytön väite.
...
Universumin alkuaikoina aine oli jakaantunut tiiviimmin kuin nykyisin, jolloin galaksiryhmien välisessä avaruudessa gravitaatio (gravitaatiopotentiaali) oli paljon suurempi, kuin nykyisessä harvemmassa universumissa.
Kokonaisuutena varhainen universumi oli tiheämpi kuin nykyinen.
Tähdestä irronnut valo eteni homogeenisesti jakautuneissa massakeskittymissä kuitenkin aivan normaalisti. Kun se lähestyy tiheämpää aluetta, niin sinisiirtymä, ja läpäisyn jälkeen etääntyessään jälleen punasiirtymä. Tai gravitaatiolinssin kohdalla kaartuminen ja Shapiro-ilmiö jne jne.
Nettovaikutuksena aallonpituus on sama kuin alkuperäisen tähden painovoimasta vapautumisen kohdalla. Toki avaruuden laajeneminen huomioituna se tuttu kosmologinen punasiirtymä mukana.
Universumia ei voi mallintaa siten, että varhainen universumi oli iso planeetta ja nykyinen universumi on x km etäisyydellä oleva pieni satelliitti.
Varhaisessa universumissa edennyt valo etenee edelleen siinä samassa universumissa. Se ei siis emittoitunut yhdestä tiheästä universumista ja saapunut toiseen harvempaan universumiin.
...
Universumin alkuaikoina aine oli jakaantunut tiiviimmin kuin nykyisin, jolloin galaksiryhmien välisessä avaruudessa gravitaatio (gravitaatiopotentiaali) oli paljon suurempi, kuin nykyisessä harvemmassa universumissa.
Kokonaisuutena varhainen universumi oli tiheämpi kuin nykyinen.
Tähdestä irronnut valo eteni homogeenisesti jakautuneissa massakeskittymissä kuitenkin aivan normaalisti. Kun se lähestyy tiheämpää aluetta, niin sinisiirtymä, ja läpäisyn jälkeen etääntyessään jälleen punasiirtymä. Nettovaikutuksena aallonpituus on sama kuin alkuperäisen tähden painovoimasta vapautumisen kohdalla. Toki avaruuden laajeneminen huomioituna se tuttu kosmologinen punasiirtymä mukana.
Mutta universumia ei voi mallintaa siten, että varhainen universumi oli iso planeetta ja nykyinen universumi on x km etäisyydellä oleva pieni satelliitti.
Varhaisessa universumissa edennyt valo etenee edelleen siinä samassa universumissa. Se ei siis emittoitunut yhdestä tiheästä universumista ja saapunut toiseen harvempaan universumiin.
No sitä varhaisten universumien valoahan teleskoopit juuri katsovat, vai mitäs niiden kuvittelet katsovan?
...
Universumin alkuaikoina aine oli jakaantunut tiiviimmin kuin nykyisin, jolloin galaksiryhmien välisessä avaruudessa gravitaatio (gravitaatiopotentiaali) oli paljon suurempi, kuin nykyisessä harvemmassa universumissa.
Kokonaisuutena varhainen universumi oli tiheämpi kuin nykyinen.
Tähdestä irronnut valo eteni homogeenisesti jakautuneissa massakeskittymissä kuitenkin aivan normaalisti. Kun se lähestyy tiheämpää aluetta, niin sinisiirtymä, ja läpäisyn jälkeen etääntyessään jälleen punasiirtymä. Nettovaikutuksena aallonpituus on sama kuin alkuperäisen tähden painovoimasta vapautumisen kohdalla. Toki avaruuden laajeneminen huomioituna se tuttu kosmologinen punasiirtymä mukana.
Mutta universumia ei voi mallintaa siten, että varhainen universumi oli iso planeetta ja nykyinen universumi on x km etäisyydellä oleva pieni satelliitti.
Varhaisessa universumissa edennyt valo etenee edelleen siinä samassa universumissa. Se ei siis emittoitunut yhdestä tiheästä universumista ja saapunut toiseen harvempaan universumiin.
No sitä varhaisten universumien valoahan teleskoopit juuri katsovat, vai mitäs niiden kuvittelet katsovan?
Kyllä, ja se universumi on sama universumi, missä telekooppi sijaitsee. Sama universumi, ei siis etäinen iso planeetta, jonka pinnalta irtoava valo punasiirtyy suuren massan seurauksena. Universumi ei ole "voimakkaan gravitaation alue ison planeetan pinnalla".
