Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Kontra]

Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.

Se minua on harmittanut ko Talvion luennon vuoksi, kun hän oli mennyt lankaan siinä lopussa kertoessaan siitä atomikellon pyöritykseesä sentrifugissa. Aivan väärä tulkinta on sekottanut varmaa monen pään - täällä keskusteluissa yksi tonenkin minun lisäkseni, ja minä vielä puolustin sitä kokeen humpuukitulosta.

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa, ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Mitään ei tietenkään aiheudu, sillä itseisaika on paikallisessa rakenneisotropiassa kiinni kausaalivauhdissa c, olipa fysikaalinen tilanne kuinka ankara tahansa. Vain toisistaan erillisten kellojen keskinäisissä ikääntymierojen skenaarioissa tapahtuu muutosta sen mukaan millaisiin vuorovaikutuksiin kellot osallistuvat.

Höpö höpö, mitään itsesaikaa ei ole olemassa - sen H-K koe vahvisti. 

[Kontra]

Kaivoin esille tuon Talvion diaesityksen. Hän kirjoittelee sellaisen epävarman ihmettelijän tavalla, jossa yritetään jättää takaportti tunnustetulle tieteelle, mutta taskussa on oma erikoisagenda, joka paljastuu loppupään diassa: "Mikä mekanismi voisi välittää vaikutuksen aineettomasta ajasta aineelliseen kelloon?"

Tuossa kohdassa hän ei ole onnistunut muotoilemaan kyseleväisyyttään niin, etteikö se olisi niin sekavaa, ettei se ole edes väärin. Kuvitelma, että olisi olemassa jotain erillistä "aineetonta aikaa", ei perustu havaintoihin - voimme havaita vain kellonaikoja.

Siksi jo aiemmin viattomuuteen puettu paradoksiasettelu Lorentz-symmetriasta epäkelvossa pätevyysalueessa olikin jo "panostettu" yrittäen luoda epäilyksen varjoa täysin selvään ja yksiselitteiseen koeasetelmaan ja sen suhteellisuusteorioiden mukaiseen tulokseen.

Se minua on harmittanut ko Talvion luennon vuoksi, kun hän oli mennyt lankaan siinä lopussa kertoessaan siitä atomikellon pyöritykseesä sentrifugissa. Aivan väärä tulkinta on sekottanut varmaa monen pään - täällä keskusteluissa yksi tonenkin minun lisäkseni, ja minä vielä puolustin sitä kokeen humpuukitulosta.

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa, ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Mitään ei tietenkään aiheudu, sillä itseisaika on paikallisessa rakenneisotropiassa kiinni kausaalivauhdissa c, olipa fysikaalinen tilanne kuinka ankara tahansa. Vain toisistaan erillisten kellojen keskinäisissä ikääntymierojen skenaarioissa tapahtuu muutosta sen mukaan millaisiin vuorovaikutuksiin kellot osallistuvat.

Höpö höpö, mitään itseisaikaa ei ole olemassa - sen H-K koe vahvisti. 

Ja sen se koe vahvisti, että kiihtyys hidastaa aikaa, eikä nopeus.
...... 
......
Edelliseen kommettiisi vastaus taisi sulta jäädä huomaamatta. 

No miten se sitten on selitettävissä, että on ristiriita erityisen ja yleisen suhtiksen kesken tuossa tapahtumassa.
Esitä se yleisen suhtiksen yhtälö, miten se ristiriita syntyy.

[Eusa]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

[Kontra]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.  

[Eusa]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.

Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

[Kontra]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.

Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

Sanot:  Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.

Etkö sinä puupää millään käsitä, ettei mitään itseisaikaa, ei suhtiksen inertiaalia, eikä ajan hiadastumisen symmetriaa ole olemassakaan. Sen kun käsittäisit, voisi jotain järjellistä keskusteluakin syntyä sun kanssa.
……
Sanot: Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.

Gravitaatiolla marginaalinen vaikutus oli aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?  

Sanot: Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.

Gravitaatiolla oli marginaalinen vaikutus, aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?  

Länsilennolla ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö. Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijaamaan.

Sanot: Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.  

Mutta ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö.
Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijjaamaan.  

Sanot: Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

En ymmärrä tuota hölynpölyä? 
Miksei voitu myöntää, että suhteellisuusteoriaa oli aikaisemmin tulkittu väärin, mutta oikein tulkittuna antoi oikeat tulokset.
Eli huomasivat, ettei aikadilataatio nopeuden funktiona olekaan symmetrinen vaan epäsymmetrinen.
Nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastuu, mutta hitaammin liikkuvan ajan nopeammin liikkuva kokee nopeutuneena. 

Uskokaa nyt, ettei tässä tarvitse turvautua kovempiin otteisiin ja menetelmiin - joko uskotte tai itkette uskotte. Minä voin tarpeen tullen kutsua karteesiolaisen demonin - niin silloin on vaihtoehdot minimaaliset olla uskomatta.

[Eusa]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.

Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

Sanot: Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.

Etkö sinä puupää millään käsitä, ettei mitään itseisaikaa, ei suhtiksen inertiaalia, eikä ajan hiadastumisen symmetriaa ole olemassakaan. Sen kun käsittäisit, voisi jotain järjellistä keskusteluakin syntyä sun kanssa.
……
Sanot: Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.

Gravitaatiolla marginaalinen vaikutus oli aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?

Sanot: Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.

Gravitaatiolla oli marginaalinen vaikutus, aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?

Länsilennolla ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö. Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijaamaan.

Sanot: Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunteja – täsmälleen kuten ennustettiin.

Mutta ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö.
Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijjaamaan.

Sanot: Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

En ymmärrä tuota hölynpölyä?
Miksei voitu myöntää, että suhteellisuusteoriaa oli aikaisemmin tulkittu väärin, mutta oikein tulkittuna antoi oikeat tulokset.
Eli huomasivat, ettei aikadilataatio nopeuden funktiona olekaan symmetrinen vaan epäsymmetrinen.
Nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastuu, mutta hitaammin liikkuvan ajan nopeammin liikkuva kokee nopeutuneena.

Ei ollut aikaisemmin mitään muuta tulkintaa. Olet imenyt valikoiduista lähteistäsi salaliittoteorioihin rinnastettavaa sisältöä.

[Kontra]

Se sentrifugissa pyörittäminen tutkii sitä aiheutuisiko voimakkaasta kiihtyvyydestä jotain mekanistista fysikaalisiin aikaprosesseihin aineessa/kellossa (Talvion mielenkiinnon kohde), ei suhteellisuusteoreettista ikääntymiseroa eli projektiivisen kehyksen vaihtoa vuorovaikutuksessa.

Eli Talvio ehkä pitää fysikaalisen kellomekanismin vaihtelua olosuhdeasiana - eli saan vaikutelman, että hän kuvittelee mikrotason fysikaalisten suhteiden muuttuvan paikasta toiseen gravitaatiokentän voimakkuuden mukaan. Silloin tuollaiselle hypoteesille olisi ollut positiivinen havainto, jos kellojen käynti olisi saatu vahvassa kiihtyvyydessä muuttumaan fysikaalisten prosessien vääristymisellä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja suhteellisuusteoriat osoittivat vahvuutensa ilman valuvikoja.

Kyllä sulla mielikuvitus laukkaa ihan ilman mitään pidäkkeitä. Mistäs sinä sen tiedät mitä Talvion päässä liikkui? Ei Talviolla ollut mitään tekemistä tuon testin kanssa.
Testin tekijät tuskin olivat kokeneita fyysikoita, kun tulkitsivat tuloksen ihan päinvastaisesti, kuin olisi pitänyt.

Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.
Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.
Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.
Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunneja – täsmälleen kuten ennustettiin.
Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

Sanot: Hafele-Keating-kokeessa käytettiin neljää erittäin tarkkaa atomikelloa, jotka ensin synkronoitiin Maan pinnalla. Sitten osan kelloista vietiin lentokoneilla ympäri maailmaa – sekä itä- että länsisuuntaisia lentoja – ja ne palautettiin vertailtavaksi lähtötilanteeseen.
Ennustukset:
Erityinen suhteellisuusteoria (liikkeen aiheuttama aikadilataatio): Liikkuvat kellot hidastuvat suhteessa paikallaan oleviin kelloihin. Itä-lennolla, missä lentokoneen liikesuunta on sama kuin Maan pyörimissuunta, lentokoneen nopeus suhteessa inertiaaliseen viitekehykseen on suurempi, mikä johtaa suurempaan hidastumiseen. Länsi-lennolla liikesuunta osittain kumoaa Maan pyörimisen vaikutuksen, mikä pienentää hidastumista tai jopa aiheuttaa kellon käymisen hieman nopeammaksi.

Etkö sinä puupää millään käsitä, ettei mitään itseisaikaa, ei suhtiksen inertiaalia, eikä ajan hiadastumisen symmetriaa ole olemassakaan. Sen kun käsittäisit, voisi jotain järjellistä keskusteluakin syntyä sun kanssa.
……
Sanot: Yleinen suhteellisuusteoria (gravitational time dilation): Korkeammalla olevat kellot kokevat hieman nopeamman ajan kulumisen, koska painovoima on heikompi. Lentokoneissa, jotka lentävät korkealla, tämä efekti on pieni mutta laskettava.

Gravitaatiolla marginaalinen vaikutus oli aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?

Sanot: Näiden kahden vaikutuksen summa annettiin laskennallisesti, ja ennusteiden mukaan lentokoneissa olevien kellojen pitäisi poiketa Maan pinnalla olevista kelloista sadoilla nanosekunneilla riippuen lennon suunnasta: itä-lennolla kellojen pitäisi myöhästyä ja länsi-lennolla edetä suhteessa Maan kelloihin.

Gravitaatiolla oli marginaalinen vaikutus, aivan merkityksetön. Miksi sotket asioita?

Länsilennolla ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö. Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijaamaan.

Sanot: Mittaaminen: Kun lennot päättyivät, atomikellojen aikaeroja verrattiin jälleen Maan pinnalla oleviin viitekelloihin. Kellojen käyntiaikojen ero mitattiin tarkasti, ja tulokset olivat suurusluokaltaan satoja nanosekunteja – täsmälleen kuten ennustettiin.

Mutta ei ollut erityisen suhteellisuusteorian ennusteen mukainen - tuskin yleisenkään suhtiksen mukainen, koska erityisen ja yleisen suhtiksen ajan dilataatioyhtälö in aivan sama yhtälö.
Itseäsi voit huijata, mutta minua et pysty huijjaamaan.

Sanot: Tulosten tarkkuus: Kokeen mittaustulokset olivat hyvin linjassa suhteellisuusteorian ennusteiden kanssa. Sekä liike- että gravitaatiovaikutukset havaittiin juuri niin kuin teoriassa odotettiin, mikä vahvisti suhteellisuusteorian ennusteita aikadilataatiosta käytännön kokeissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kokeessa käytetyt laskelmat perustuivat suhteellisuusteorian tarkkoihin kaavoihin, ja saatu mittaustulos – itä- ja länsilentojen aikaerot satojen nanosekunntien luokassa – vastasi ennusteita hyvin tarkasti.

En ymmärrä tuota hölynpölyä?
Miksei voitu myöntää, että suhteellisuusteoriaa oli aikaisemmin tulkittu väärin, mutta oikein tulkittuna antoi oikeat tulokset.
Eli huomasivat, ettei aikadilataatio nopeuden funktiona olekaan symmetrinen vaan epäsymmetrinen.
Nopeammin liikkuvan kohteen aika hidastuu, mutta hitaammin liikkuvan ajan nopeammin liikkuva kokee nopeutuneena.

Ei ollut aikaisemmin mitään muuta tulkintaa. Olet imenyt valikoiduista lähteistäsi salaliittoteorioihin rinnastettavaa sisältöä.

Suhteellisuusteoriasta on Einsteinin tulkita ja Luonnonlakien tulkita. 
Oli joku välkky H-K koetta tulkitsemassa, joka huomasi, että Einstein olikin ollut väärässä, mutta sitä ei voitu julkistaa, kun ei uskallettu sanoa, että ”keisari oli alasti”.
Sinä puupää olet aina ollut ihan pihalla kaksosparadoksista, kun et ole ymmärtänyt, että se Wikin tulkinta on Einsteinin virheellinen tulkinta. Eli suhtis on sulle aina ollut jotain mystistä, jota ihmisjärellä on lähes mahdoton käsittää, joka näkyy kaikissa sinun hölynpölytutkielmissasi.
.....
Sulta jäi lukematta tämä ultimaattumini edellisen viestini lopusta (sinisen vielä lisäsin äsken):

Uskokaa nyt mitä olen suhtiksesta kirjoittanut, ettei tässä tarvitse turvautua kovempiin otteisiin ja menetelmiin - joko uskotte tai itkette uskotte. Minä voin tarpeen tullen kutsua karteesiolaisen demonin - niin vaihtoehdot on minimaaliset olla uskomatta, ja jos ei, silloin kyllä kastuu housut. Ei karteesiolainen minun kaverini ole, ei ikinä - tykkää vaan tyyppien kovistelusta.

[Goswell]

Tuosta itseisajasta. Se on jokaisen oma kokemus, mukana kulkeva kello. Tuon kellon käynti riippuu olosuhteista joissa kello on, tasainen nopeus ei ole olosuhde ellei liikuta jossakin kelloon vaikuttavassa kentässä.
Eli jokaisella on oma "aika", aika ei kuitenkaan ole ulottuvuus, jokaisen kello käy miten käy tai ei käy ollenkaan, sama olevaisuus on kaikilla kellonkäynnin eroista huolimatta.

Toinen juttu. Havainto ei ole lähteen todellisuutta, se on vain kuvajainen lähteestään. Kuvajainen ja lähde on kaksi täysin eriasiaa.
Otetaan vaikka valtavaan mustaan aukkoon putoava kello, se näyttää hidastuvan ulkopuoliselle tarkkailijalle, mutta itse kello ei hidastu koska se on vapaassa putouksessa. Kun kello saavuttaa tapahtumahorinsontin teoriassa se näyttää pysähtyvän mutta se vain näyttää siltä koska kellon informaatio hidastuu tarkkailijan suhteen. Tuo informaation luoma kuvajainen ei kuitenkaan ole putoava kello, kello on jo syvällä mustassa aukossa ja vain kellon kuvajainen näyttää hidastuvan ja pysähtyvän.

[Kontra]

Tuosta itseisajasta. Se on jokaisen oma kokemus, mukana kulkeva kello. Tuon kellon käynti riippuu olosuhteista joissa kello on, tasainen nopeus ei ole olosuhde ellei liikuta jossakin kelloon vaikuttavassa kentässä.
Eli jokaisella on oma "aika", aika ei kuitenkaan ole ulottuvuus, jokaisen kello käy miten käy tai ei käy ollenkaan, sama olevaisuus on kaikilla kellonkäynnin eroista huolimatta.

Toinen juttu. Havainto ei ole lähteen todellisuutta, se on vain kuvajainen lähteestään. Kuvajainen ja lähde on kaksi täysin eriasiaa.
Otetaan vaikka valtavaan mustaan aukkoon putoava kello, se näyttää hidastuvan ulkopuoliselle tarkkailijalle, mutta itse kello ei hidastu koska se on vapaassa putouksessa. Kun kello saavuttaa tapahtumahorinsontin teoriassa se näyttää pysähtyvän mutta se vain näyttää siltä koska kellon informaatio hidastuu tarkkailijan suhteen. Tuo informaation luoma kuvajainen ei kuitenkaan ole putoava kello, kello on jo syvällä mustassa aukossa ja vain kellon kuvajainen näyttää hidastuvan ja pysähtyvän.

Se on kuule Gossu niin, ettei sinulla ole harmainta aavistusta, mitä itseisajalla tarkoitetaan, enkä minä vaivaudu sitä sulle kuvaamaan, kun sinä et sitä kumminkaan voi ymmärtää. Eikä mitään välikään ole ymmärtää, kun sitä ei ole edes olemassa.

Minulle riittää, kun sinä uskot, että kiihtyvyys hidastaa aikaa, ja olet valmis lyömään vetoa sen puolesta vaikka nuoruusvuosiesi käyttämättömiksi jääneet siistit kalsarisi, jotka ei sulle enää ole aikoihin mahtuneet, kun mahasi mitta on kolminkertaistunut nuoruusvuosista, ja seisot rinnallani loppuun asti, tuli  mitä tuli harhauskovaisten taholta.  
Turhaan sinä niitä kalsareita enää esittelet lastenlapsillesi perhekalleutena vakuutellen olleesi niin hoikka poika sinäkin joskus, ja turhaan niillä laihduskuureilla itseäsi rääkkäät - et sinä niitä enää ikinä tule vetämään koipiisi.