Ihmissuhteiden psykologia

[Deimos]

Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.

Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".

Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.

Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.

Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.

Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?

[Kontra]

Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.

Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".

Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.

Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.

Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.

Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?

Eiköhän kaikki konfliktit (mm sodat) johdu epäluuloista, itsekkyydestä ja tyhmyydestä.

Olen nähnyt mainintoja Hitleristä ja Stalinista huippuälykkäinä. Kyllä tuollaisten lausuntojen antajilla on vajausta yläkerrassa. Moraalittomia kieroja superroistoja kumpikin. Lenin jo varoitti Stalinista ja Trotski piti Stalinia tyhmänä - omaa tyhmyyttään Trotski ei kuitenkaan tunnistanut kohtalokseen. (Meniköhän ohi topikista?)     

[Kontra]

jatkoa edelliseen kommenttiini

Kuka vaan pystyy pettämään häneen vuorenvarmasti luottaneen "kaverinsa" – siihen ei järkeä tarvita.
Eilen telkassa sanottiin ministeri Ahti Karjaisen todenneen Urho Kekkosesta: "Kaksikymmentä vuotta minä häntä olen palvellut ja nyt se potkii minua munille."
Siitä alkoi Karjalaisen alennustila viinan vauhdittamana.

Toinen episodi Kekkosen moraalista aikaisemmalta ajalta:
Asekätkennän taannehtivaa lakia eduskunnassa käsiteltäessä 1947 edellisen hallituksen oikeusministeri Urho Kekkonen (Suomen Kuvalehden NL:n vastaisista kirjoituksista tunnettu Suur-Suomi-henkinen Pekka Petsi), vaati ”asekätkennän käsittämättömän edesvastuuttomat suunnittelijat ja johtajat” tuomittavaksi ankaraan rangaistukseen, ja haukkui asekätkennässä mukana olleen ja sitä puolustaneen edustajan hävyttömästi. Lienee ”takinkäännön” ennätys Suomen historiassa - ehkä keulapaikoilla koko maailman tilastossa.

[Deimos]

Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.

En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.

Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".

Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.

Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.

Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.

Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?

Eiköhän kaikki konfliktit (mm sodat) johdu epäluuloista, itsekkyydestä ja tyhmyydestä.

Olen nähnyt mainintoja Hitleristä ja Stalinista huippuälykkäinä. Kyllä tuollaisten lausuntojen antajilla on vajausta yläkerrassa. Moraalittomia kieroja superroistoja kumpikin. Lenin jo varoitti Stalinista ja Trotski piti Stalinia tyhmänä - omaa tyhmyyttään Trotski ei kuitenkaan tunnistanut kohtalokseen. (Meniköhän ohi topikista?)

Eiköhän diagnoosi ole jotain kaikkea muuta kuin älykäs noille. Sama pätee Trumppiin, Putiniin, Xi:hin ja muihin diktaattoreihin. Narsismi, psykopaattiset piirteet, sosiopatia, täydellinen puute kykyyn tuntea empatiaa jne...

Sotahan se on jo kahden ihmisen riita, mittakaava vain on pienempi. Massapsykoosi ilmenee myös suurten johtajien taustalla. Jung taisi varoittaa tästä jo toisen maailmasodan aattona mutta ainakin jo heti sodan jälkeen. Massapsykoosin psykologia on mielenkiintoinen. Massan äly laskee todella rajusti yksilöiden älykkyyteen nähden.

Meillä on viisaita ja älykkäitä ihmisiä, vaikkapa tutkijoissa jotka ovat jo pitkään varoitelleet meitä. Mutta koska massa on keskinkertaista he eivät kykene syvälliseen ajatteluun. Siksi maailmamme on hyvin keskinkertainen kompromissi. Ja ehkä siinä pahemmassa muodossa.

Ei haittaa jos menee ketjun aiheen ohi. Edelleen ihmettelen ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Lähinnä se näyttää johtavan säännönmukaisesti ristiriitoihin. Pahimmillaan lajikumppaneiden eliminoimiseen.

[Kontra]

Minua suorastaan raivostuttaa se, miten väärin ja tyhmästi jatkosodassa sodan johto toimi, ja miten se kansalaisille markkinoitiin aivan nurinkurin.
Kunniaa saivat moraalittomat kyvyttömät johtajat ja isänmaan patrioottien, upseerien parhaimmistoa eversti Valo Nihtilän ja kenraaliluutnantti Lennart Oeschin kunnia tallotiin maan rakoon - laitettiin kumpikin tyrmään, toinen isänmaallisuudesta (asekätkentäjutussa), ja toinen perättömästä väitteestä sotavankien teloituksessa.

https://www.dropbox.com/s/0kkrg83d8y8ja ... 5.pdf?dl=0

......
Pikku-Kalle Mummin kanssa pääkaupungissa
 
Mummi tuli jälkikasvunsa Pikku-Kallen kanssa Helsinkiin pääkaupungin nähtävyyksiä ihmettelemään. Eduskuntatalon kohdalla mummi valisti: ”Tuossa on talo, jossa meidän kaikkien kansalaistemme edustajat tekevät viisaita päätöksiä meidän kaikkien suomalaisten hyväksi.” ”Kuule Mummi, eikö siellä koskaan tehdä tyhmiä päätöksiä?”. Mummilta henki salpautui ”enhän minä voi valehdellakaan” …. Mutta silloin: ” Kas naapuri, milläs asioilla sinä täällä – me Pikku-Kallen kanssa lähdettiin vähän pääkaupungin nähtävyyksiin tutustumaan.” Kun kuulumiset oli vaihdettu Mummia ahdisti, mutta matkaa oli jatkettava.
 
Tuli Postitalo näköpiiriin. ”Tuosta talosta hoidetaan kaikki Suomen postin jakelut.” ”Jaa se isomahainen Posti-Pekkako hoitaa sen?” ”Pekkapa hyvinkin, mutta ei sinun pidä ihmisten ulkonäköä arvostella”. ”Enhän minä arvostelekaan, mutta kun minun on jo vaikea ymmärtää, miten Joulupukkiaan millään ehtii yhden illan aikana jokaiseen kotiin, millä semmoinen isomahainenkaan ehtisi yhden päivän aikana toimittaa postin joka taloon”. ”Nyt sinä olet käsittänyt asiat ihan väärin. Ei Pekka itse niitä posteja jakele, vaan vain johtaa sitä jakelua.” ”Okei, niinhän pukkikin tietysti tekee, ja eno-Kalle toimii jakelijana, vaikka sinäkin vakuutat, että pukilla vaan sattuu olemaan samanlainen ääni”.
 
No Mummi ei ehtinyt virkata mitään, kun tultiin Mannerheimin patsaan luo. ”Hei mummi, tuossahan on manneremmin-patsas, minä olen nähnyt siitä kuvia - mutta tiedätkö mummi, kuka setä sen selässä istuu?” ”Voi sinua hupsua, hänhän on marsalkka Mannerheim, joka johti viisaasti Suomen urhoollisia sotilaita pahaa vihollista vastaan, joka halusi meiltä viedä itsenäisyyden”. ”Eikö hän oikeasti koskaan tehnyt mitään tyhmyyksiä?” ”Ei tehnyt”. ”Kuule Mummi, sinä olet koko ajan juksannut minua. Kun isän sotakaverit tulevat meille kylään, ja alkavat ryystää höpinävettä, he alkavat haukkua Ukkoa huonosta sodan johtamisesta. Ukkohan sitä sotaa johti eikä tuo setä.”

 

[Konsta]

Tärkeä aihepiiri.
Osallistun tähän ketjuun kun tunnen olevani kypsä siihen kaikessa epätäydellisyydessänikin.