Kysyjä pyrkii selvästi rinnastamaan valovauhtisen ilmiön elektronien tuottamaan ilmiöön. Asetuin kuvaamaan kuinka tuollainen rakenne kadotetaan. Samoin sähkömagneettiset aallot valovauhdissakin "katoavat" toisiltaan. Aika-avaruuden rakenteessa täytyy olla valmiina kausaalinen aaltovaiheellinen struktuuri ilman sähköisiä energioitakin.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
QS kirjoitti: ↑14.7.2025, 22:10Tässä viitataan De Broglien aallonpituuteen, joka on kvanttimekaniikkaa edeltänyt löydös. Tästä kehittyi varsinainen kvanttimekaniikka. De Borglien aallonpituus on osa kvanttimekaniikkaa, mutta se ei varsinaisesti ole sähkömagnetismin taustalla.pähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11 Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla!Internetin syövereistä löytyi konkreettinen demonstraatio: https://www.compadre.org/osp/EJSS/4126/154.htmpähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11 Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,
1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista
Valitse Animation 1, ja paina play. Liikuttele nopeus-liukuria v siten, että nopeus vaihtelee esim negatiivisen ja positiivisen välillä. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, että annat varaukselle kiihtyvyyden. Näet samalla, kun aalto muodostuu ja etääntyy varauksesta.
Kun jätät liukurin paikalleen, etenee varaus vakionopeudella (ilman kiihtyvyyttä), ja jäljelle jää vain staattinen sähkökenttä. Animation 3 on ympyrärataa kiertävä varaus, jonka keskeiskiihtyvyys tuottaa säteilykuvion. Kuvio on hyvin erilainen kuin siisti ja kaunis tasoaalto.Selitys on ilman muuta olemassa. Kuten vanha kansanviisaus toteaa, kulkukoiralta kusi loppuu ennen kuin fyysikolta selityksetpähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11 Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä.
Harmillisesti selitys on matematiikaltaan syvällinen, synkeä ja pitkä, mutta tiivistän muutamaan lauseeseen. Aika-avaruuden symmetriaryhmä on Lorentzin ryhmä SO+(1,3). Tämän ryhmän kaksoispeite on erityinen lineaarinen ryhmä SL(2,C). Jos aika-avaruuteen halutaan (ja luonto on ilmeisesti halunnut) jotakin jolla on massa, ja joka toteuttaa SL(2,C) symmetrian ja sitä kautta aika-avaruuden SO+(1,3) symmetrian, niin käytännössä otukset ovat spin-1/2 hiukkasia. Nämä ovat tutummin fermionit, joista universumin massa pääasiassa muodostuu. Kun SL(2,C) ryhmän esitykset, eli spin-1/2 hiukkaset, heitetään soppaan, niin saadaan kauniin symmetrian toteuttavat massahiukkaset.
Kuitenkin universumi on tylsä, jos spin-1/2 hiukkaset eivät vuorovaikuta keskenään. Siksi (luonto on mitä ilmeisemmin halunnut) hitusten välille jotain dynamiikkaa. Osoittautuu, että dynamiikan toteuttaminen vaatii spin-1/2 hiukkasten väliin jotain, joka toteuttaa U(1)-mittasymmetrian, jonka jätän nyt tarkemmin selittämättä.
Kun U(1)-mittasymmetria rakennetaan siten, että spin-1/2 symmetriat eivät mene pilalle, niin päädytään massattomaan vektorikenttään, jonka hiukkasia ovat bosonit, tässä tapauksessa tutummin fotonit. Tämän U(1)-mittakentän avulla spin-1/2 hiukkaset pääsevät vuorovaikuttamaan, ja samalla universumiin saadaan sähkövarauksen säilymisen laki. Sivutuotteena löytyy muuten Higssin kenttäkin, jolla fermionit saavat massansa.
Kun U(1)-mittakenttää tutkitaan, niin huomataan, että universumiin pätkähtää mahdollisuus siihen, että U(1)-kentän arvot etenevät aika-avaruudessa yksikseen, ja ilman lähettyvillä olevia spin-1/2 hiukkasia. Tämä on ihmeellistä, mutta minkä sille voi, että erinäisistä symmetrioista näin seuraa.
Jos on mahdollista, että kentän arvot etenevät yksinään, niin seuraava kysymys on, että missä arvot muodostuvat. Kenttä ei nimittäin salli sitä, että ne syntyvät ilman varauksellisia spin-1/2 hiukkasia. Etsimisen jälkeen todetaan, että ne syntyvät silloin, kun varatut spin-1/2 hiukkaset vaihtavat energiatilaansa tai liiketila muuttuu kiihtyvyyden seurauksena.
Että lyhyesti sanottuna syy sähkömagneettiselle säteielylle on aika-avaruuden symmetrioissa, ja soppaan heitetyissä spin-1/2 hiukkasissa, joiden välille luonto on päättänyt pakottaa keskinäisen vuorovaikutuksen.
Ajattelin vielä varmistaa onko compadre animaatiossa säteittäiset viivat kentän todellisia olioita vai onko ne apuviivoja. Jos ovat apuviivoja, niin niiden paikalla ei ole fysikaalista merkitystä vaan se aaltomuoto on ikäänkuin koko avaruudessa eikä ainoastaan viivan kohdalla. Tämä johtaisi aaltomuodon "laimenemiseen" kun etäisyys kasvaa. Sensijaan jos viivat on olioita, ne ei laimene vaan jatkavat äärettömyyteen alkuperäisessä voimassa.
pähkäilijä kirjoitti: ↑24.7.2025, 22:51Ajattelin vielä varmistaa onko compadre animaatiossa säteittäiset viivat kentän todellisia olioita vai onko ne apuviivoja. Jos ovat apuviivoja, niin niiden paikalla ei ole fysikaalista merkitystä vaan se aaltomuoto on ikäänkuin koko avaruudessa eikä ainoastaan viivan kohdalla. Tämä johtaisi aaltomuodon "laimenemiseen" kun etäisyys kasvaa. Sensijaan jos viivat on olioita, ne ei laimene vaan jatkavat äärettömyyteen alkuperäisessä voimassa.
Ne viivat voi ehkä olla jonomuodostelmissä eteneviä pisteitä. Sitenhän sen simulaation voisi ohjelmoida kätevästi. Toki niitä pitäisi lähteä kaikkiin suuntiin.
Mitäs jos maapallon kaarevalla pinnalla on johto jossa kulkee vaihtovirta, eli sm-aalto. Se johtohan nousee ilmaan, jos gravitaatiovoima ei ole riitävän suuri keskihakuisvoima pitämään sitä johtoa maassa.
Mutta tasavirtajohdolle käy ihan samoin, vaikka siinä ei ole sm-aaltoa.
Mitenkäs tämän selitämme?
Siis maan painovoimahan pystyy kaareuttamaan valoa, eli em-aaltoa vain hyvin lievästi.
Mistä sitten tiedämme että tasavirralla käy samoin? No minä nyt vaan arvaan että niin käy.
Mutta tasavirtajohdolle käy ihan samoin, vaikka siinä ei ole sm-aaltoa.
Mitenkäs tämän selitämme?
Siis maan painovoimahan pystyy kaareuttamaan valoa, eli em-aaltoa vain hyvin lievästi.
Mistä sitten tiedämme että tasavirralla käy samoin? No minä nyt vaan arvaan että niin käy.
Aadolf kirjoitti: ↑31.7.2025, 00:17pähkäilijä kirjoitti: ↑24.7.2025, 22:51Ajattelin vielä varmistaa onko compadre animaatiossa säteittäiset viivat kentän todellisia olioita vai onko ne apuviivoja. Jos ovat apuviivoja, niin niiden paikalla ei ole fysikaalista merkitystä vaan se aaltomuoto on ikäänkuin koko avaruudessa eikä ainoastaan viivan kohdalla. Tämä johtaisi aaltomuodon "laimenemiseen" kun etäisyys kasvaa. Sensijaan jos viivat on olioita, ne ei laimene vaan jatkavat äärettömyyteen alkuperäisessä voimassa.Ne viivat voi ehkä olla jonomuodostelmissä eteneviä pisteitä. Sitenhän sen simulaation voisi ohjelmoida kätevästi. Toki niitä pitäisi lähteä kaikkiin suuntiin.
Compadre on kaunis animaatio mutta sen tulkitseminen on vaikeaa. Kvanttiopin mukaan ei olisi aaltoja vaan kvantteja mikä olisi helpompi käsittää, ikäänkuin kettinki jonka joka toinen lenkki on "samassa asennossa". Tämä muistuttaa aaltoa mutta onko se sitä, ehkä ei.
Aadolf kirjoitti: ↑31.7.2025, 00:48 Mitäs jos maapallon kaarevalla pinnalla on johto jossa kulkee vaihtovirta, eli sm-aalto. Se johtohan nousee ilmaan, jos gravitaatiovoima ei ole riitävän suuri keskihakuisvoima pitämään sitä johtoa maassa.
Mutta tasavirtajohdolle käy ihan samoin, vaikka siinä ei ole sm-aaltoa.
Mitenkäs tämän selitämme?
Siis maan painovoimahan pystyy kaareuttamaan valoa, eli em-aaltoa vain hyvin lievästi.
Mistä sitten tiedämme että tasavirralla käy samoin? No minä nyt vaan arvaan että niin käy.
Energia kulkee tasavirralla yhtälailla joten energian on pakko näkyä jotenkin esim gravitaation mittarilla. Koulussa sanottiin että sähkö on elektronien liikettä mutta mistä irtonaiset elektronit tulee? Ydinvoimalassa tarvitaan valtava määrä elektroneja siirtämään energia koteihin ym. Tämä on jäänyt käsittelemättä, epäilen ettei kyse ole vain elektroneista...
pähkäilijä kirjoitti: ↑31.7.2025, 23:55Aadolf kirjoitti: ↑31.7.2025, 00:48 Mitäs jos maapallon kaarevalla pinnalla on johto jossa kulkee vaihtovirta, eli sm-aalto. Se johtohan nousee ilmaan, jos gravitaatiovoima ei ole riitävän suuri keskihakuisvoima pitämään sitä johtoa maassa.
Mutta tasavirtajohdolle käy ihan samoin, vaikka siinä ei ole sm-aaltoa.
Mitenkäs tämän selitämme?
Siis maan painovoimahan pystyy kaareuttamaan valoa, eli em-aaltoa vain hyvin lievästi.
Mistä sitten tiedämme että tasavirralla käy samoin? No minä nyt vaan arvaan että niin käy.
Energia kulkee tasavirralla yhtälailla joten energian on pakko näkyä jotenkin esim gravitaation mittarilla. Koulussa sanottiin että sähkö on elektronien liikettä mutta mistä irtonaiset elektronit tulee? Ydinvoimalassa tarvitaan valtava määrä elektroneja siirtämään energia koteihin ym. Tämä on jäänyt käsittelemättä, epäilen ettei kyse ole vain elektroneista...
Sanotaanpa että meillä on iso varattu levykondensaattori. Sen energia on sähkökentan energiaa, ja ko. energia sijaitsee levyjen välissä. Tehdäänpä nyt niin että pakotetaan negatiivisen levyn ylimääräiset elektronit levyn yhteen nurkkaan. Ko. operaatio vaatii energiaa, josta tulee sähkökentan energiaa, ja ko. energia sijaitsee levyjen yhdessä nurkassa levyjen välissä.
Nyt sitten päästämme elektronit taas liikkumaan vapaasti. Tässähän käy niin että hyvin nopeasti nurkassa sijaitseva sähkökenttä ja sen energia leviävät ympäriinsä. Ja nurkka kokee jonkinlaisen potkun.
Nyt seuraa matemaattinen analyysi ko. asiasta:
Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.
Nyt sitten päästämme elektronit taas liikkumaan vapaasti. Tässähän käy niin että hyvin nopeasti nurkassa sijaitseva sähkökenttä ja sen energia leviävät ympäriinsä. Ja nurkka kokee jonkinlaisen potkun.
Nyt seuraa matemaattinen analyysi ko. asiasta:
Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.
On tuossa tietty logiikka joo. Fotonin neli-liikemäärä on \(P^\mu=(E/c, p_1, p_2, p_3)\), missä ensimmäisestä komponentista löytyy energia ja kolmesta muusta liikemäärän. Liikemäärälle pätee aina \(|\mathbf p |= E/c\), ja tämän seurauksena \(P^\mu P_\mu = -(E/c)^2 + |\mathbf p|^2 = 0\), mikä tarkoittaa samalla sitä, että massa \(m = 0\).Aadolf kirjoitti: ↑3.8.2025, 23:47 Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.
Eikö voi ajatella että elektronin kiihdytyksen vaatima liikemäärän ja energian erkautuva osa siirtyy liikemääränä ja energiana absorbtiossa? Ilmaisu on kömpelö, yritän avata sitä. Tarkoitan ihan peruskuviota, elektronia kiihdytetään ja osa kiihdytyksen energiasta ja liikemäärästä erkautuu ja osa menee elektronille itselleen. Kun erkautuvalle osalle tulee tietty energia ja liikemäärä, se siirtyy absorbtiossa samaan suuntaan. Ääriesimerkki olisi 10 miljardin valovuoden päästä tullut "pusku", jos se on emissiossa suuntautunut "länteen", se absorbtiossakin suuntautuisi länteen.
Taka-ajatus on se että koska kvantti ei koe aikaa, sen pusku olisi ikäänkuin yhtenäinen tapahtuma. Esimerkki yhtenäisestä tapahtumasta: biljardipallo osuu toiseen palloon joka on kiinni kolmannessa pallossa, keskimmäinen pallo ei pahemmin liiku mutta laitimmaiset liikkuu. Ajattelin että keskimmäinen pallo olisi "välittäjä" ja vastaisi kvantin matkaa c nopeudella, se ei liiku poikittaissuunnassa mutta molemmat muut pallot liikkuu poikittaissuunnassa niinkuin sm-aaltoliikkeessä kuuluukin.
Ajattelin että liikemäärän säilyminen vaatisi puskun suunnan säilymisen - huolimatta 10 miljardin valovuoden välimatkasta.
Taka-ajatus on se että koska kvantti ei koe aikaa, sen pusku olisi ikäänkuin yhtenäinen tapahtuma. Esimerkki yhtenäisestä tapahtumasta: biljardipallo osuu toiseen palloon joka on kiinni kolmannessa pallossa, keskimmäinen pallo ei pahemmin liiku mutta laitimmaiset liikkuu. Ajattelin että keskimmäinen pallo olisi "välittäjä" ja vastaisi kvantin matkaa c nopeudella, se ei liiku poikittaissuunnassa mutta molemmat muut pallot liikkuu poikittaissuunnassa niinkuin sm-aaltoliikkeessä kuuluukin.
Ajattelin että liikemäärän säilyminen vaatisi puskun suunnan säilymisen - huolimatta 10 miljardin valovuoden välimatkasta.
Aadolf kirjoitti: ↑3.8.2025, 23:47Sanotaanpa että meillä on iso varattu levykondensaattori. Sen energia on sähkökentan energiaa, ja ko. energia sijaitsee levyjen välissä. Tehdäänpä nyt niin että pakotetaan negatiivisen levyn ylimääräiset elektronit levyn yhteen nurkkaan. Ko. operaatio vaatii energiaa, josta tulee sähkökentan energiaa, ja ko. energia sijaitsee levyjen yhdessä nurkassa levyjen välissä.
Nyt sitten päästämme elektronit taas liikkumaan vapaasti. Tässähän käy niin että hyvin nopeasti nurkassa sijaitseva sähkökenttä ja sen energia leviävät ympäriinsä. Ja nurkka kokee jonkinlaisen potkun.
Nyt seuraa matemaattinen analyysi ko. asiasta:
Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.
Sanotaanpa että meillä on seisova aalto kahden metallilevyn välissä. Sen energia on seisovan sähkökentän energiaa, ja ko. energia sijaitsee levyjen välissä. Tehdäänpä nyt niin että poistetaan toinen levy.
Tässähän käy niin että jokin erkale alkaa liikkua hyvin nopeasti ja peilisysteemi kokee jonkinlaisen potkun.
Ko. erkaleen olemus on se että se on puhdasta kineettistä energiaa. Sen näkee siitä että erkaleen energia riippu koordinaatistosta ja on välillä nolla - ääretön, koordinaatistosta riippuen.
Nyt seuraa matemaattinen analyysi ko. asiasta:
Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.
Tässähän käy niin että jokin erkale alkaa liikkua hyvin nopeasti ja peilisysteemi kokee jonkinlaisen potkun.
Ko. erkaleen olemus on se että se on puhdasta kineettistä energiaa. Sen näkee siitä että erkaleen energia riippu koordinaatistosta ja on välillä nolla - ääretön, koordinaatistosta riippuen.
Nyt seuraa matemaattinen analyysi ko. asiasta:
Yhden Joulen massa on 1/90000000000000000 kg.
Kun Yksi Joule käyttää yhden Joulen verran energiaa itsensä kiihdyttämiseen niin tällöin ko. energia liikkuu loppunopeudella c , jolloin ko. energian liikemäärä on: 1/90000000000000000 kg * c , ja ko. energian liike-energia sitten taas tietenkin on yksi Joule.