Olen taistellut Diracin yhtälön kanssa ja edistystä on tapahtunut, ainakin jonkin verran

Tuossa tuo \(S_z| \mathbf{p},\lambda \rangle = \lambda| \mathbf{p},\lambda \rangle\) ei mielestäni ole totta. Vai onko se noin? Kun luin tuon Diracin yhtälön ratkaisemisesta aaltomekaniikan puitteissa eli ei oteta käyttöön luomis-ja tuhoamisoperaattoreita vaan ne ovat vielä kompleksilukuja. Silloin tuossa antamassasi kaavassa:QS kirjoitti: ↑05 Tammi 2024, 19:40Ennen distribuutioihin syventymistä selvitin itselleni tämän äärellisulotteisen operaattorikentän \(\Psi^\alpha(x)\) ja vastaavan ääretönulotteisen tilavektoriavaruuden muunnokset, ja näiden välisen yhteyden. Tilavektorien avaruus on kantavektorijoukon \(\{|\mathbf{p}\rangle \}\) virittämä.
Tilavektoreita luo ja poistaa mainittu operaattoriarvoinen Diracin kvanttikenttä
\(\Psi^\alpha(x) = \sum_{\lambda=\pm \frac{1}{2}}\int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}}\ \left( \ a(\mathbf{p},\lambda)\ u^\alpha(\mathbf{p},\lambda)\ e^{ipx}\ + \ a^{\dagger}_c(\mathbf{p},\lambda)\ v^\alpha(\mathbf{p},\lambda)\ e^{-ipx}\ \right )\)
missä \(e^{\pm ipx}\) on Lorentzinvariantti. \(a^{\dagger}_c(\mathbf{p},\lambda)\) luo antihiukkasen liikemäärällä \(\mathbf{p}\) ja spinillä \(\lambda=\pm \frac{1}{2}\). Vastaava \(a(\mathbf{p},\lambda)\) poistaa hiukkasen. Diracin spinorit \(u^\alpha\) ja \(v^\alpha\) muodostuvat 2-komponenttisista Weylin spinoreista, jotka ovat oikea- ja vasenkiraalisia.
Adjungaattikentän \(\overline{\Psi}^\alpha = (\Psi^\alpha)^\dagger \gamma^0\) operaattori \(a^{\dagger}\) luo hiukkasen ja \(a_c\) poistaa antihiukkasen. Tuon kentän adjungaattispinorit ovat \(\overline{u}^\alpha = ({u^\alpha})^\dagger\gamma^0\) ja \(\overline{v}^\alpha = ({v^\alpha})^\dagger \gamma^0\) .
Liikemäärän p=0 spinorit ovat \(u^\alpha(\mathbf{0},\lambda)\) ja \(v^\alpha(\mathbf{0},\lambda)\), missä vasen- ja oikeakiraaliset Weylin spinorit komponenteissa \(\alpha=1,2\) ja \(\alpha=3,4\). Spinorit muuntuvat matriisilla
\({\left( D^{(\frac{1}{2},0)\oplus (0,\frac{1}{2})}[\Lambda] \right )^\alpha}_\beta = \begin{bmatrix} D^{(\frac{1}{2},0)}[\Lambda] & 0\\ 0 & D^{(0,\frac{1}{2})}[\Lambda] \end{bmatrix} = \begin{bmatrix} \exp (-\alpha \hat{\mathbf{p}}\cdot \frac{\mathbf{\sigma}}{2})&0 \\ 0 & \exp (\alpha \hat{\mathbf{p}}\cdot \frac{\mathbf{\sigma}}{2}) \end{bmatrix}\)
mikä on siis 2-komponenttisia Weylin spinoreita vastaavien muunnosten suora summa. Paulin matriisit ovat \(\mathbf{\sigma}\). Lisäksi \(\alpha = \tanh^{-1}(\mathbf{p}|/p^0)\) ja \(\hat{\mathbf{p}}\) on puskun liikemäärävektorin suuntainen yksikkövektori.
Liikemäärän \(p=(p^0,\mathbf{p})\) spinori muodostetaan nollaliikemäärän spinorista
\(u^\alpha(\mathbf{p},\lambda) = \sqrt{\frac{m}{p^0}}\ {\left( D^{(\frac{1}{2},0)\oplus (0,\frac{1}{2})}[\Lambda(p)] \right )^\alpha}_\beta \; u^\beta(\mathbf{0},\lambda)\)
ja sama kaava spinorille \(v^\alpha\) . Matriisi\( D^{(\frac{1}{2},0)\oplus (0,\frac{1}{2})}\) on ryhmän SO(1,3) äärellisulotteinen esitys.
Fysikaalinen tilavektori \(| \mathbf{p},\lambda \rangle\) on liikemäärä- ja spinoperaattorin ominaisvektori, toisin sanoen \(\mathbf{P}| \mathbf{p},\lambda \rangle = \mathbf{p}| \mathbf{p},\lambda \rangle\) ja \(S_z| \mathbf{p},\lambda \rangle = \lambda| \mathbf{p},\lambda \rangle\).
...
\(\Psi^\alpha(x) = \sum_{\lambda=\pm \frac{1}{2}}\int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}}\ \left( \ a(\mathbf{p},\lambda)\ u^\alpha(\mathbf{p},\lambda)\ e^{ipx}\ + \ a^{\dagger}_c(\mathbf{p},\lambda)\ v^\alpha(\mathbf{p},\lambda)\ e^{-ipx}\ \right )\)
tai jos kirjoitetaan ilman spinori-indeksiä \(\alpha\):
\(\Psi(x) = \sum_{\lambda=\pm \frac{1}{2}}\int \frac{d^3\mathbf{p}}{(2 \pi)^{3/2}}\ \left( \ a(\mathbf{p},\lambda)\ u(\mathbf{p},\lambda)\ e^{ipx}\ + \ a^{\dagger}_c(\mathbf{p},\lambda)\ v(\mathbf{p},\lambda)\ e^{-ipx}\ \right )\)
summataan spin-tilojen \(\lambda=\pm 1/2\) yli, niin spinorit \(u(\mathbf{p},\lambda)\) ja\(v(\mathbf{p},\lambda)\) eivät mielestäni ole operaattorin \(S_z\) ominaistiloja. Liikemäärän p=0 spinorit \(u(\mathbf{0},\lambda)\) ja \(v(\mathbf{0},\lambda)\) taasen ymmärtääkseni ovat.
Sulla oli tuo p = 0 spinorin muunnoskaava:
Tuossa tuo vasemman puolen notaatio on ehkä hämärä, sillä se viittaisi että \(u^\alpha(\mathbf{p},\lambda)\) olisi Sz: ominaistila ominaisarvolla \(\lambda\).QS kirjoitti:Liikemäärän \(p=(p^0,\mathbf{p})\) spinori muodostetaan nollaliikemäärän spinorista
\(u^\alpha(\mathbf{p},\lambda) = \sqrt{\frac{m}{p^0}}\ {\left( D^{(\frac{1}{2},0)\oplus (0,\frac{1}{2})}[\Lambda(p)] \right )^\alpha}_\beta \; u^\beta(\mathbf{0},\lambda)\)
ja sama kaava spinorille \(v^\alpha\) . Matriisi\( D^{(\frac{1}{2},0)\oplus (0,\frac{1}{2})}\) on ryhmän SO(1,3) äärellisulotteinen esitys.
Kirjani laskee esimerkkinä eksplisiittisesti, että kirjan \(u(\mathbf{0},\lambda)\) on ominaistila operaattorille Sz tai S3, mille kirjani antaa \( \Sigma_3 \) Paulin matriisien avulla (kirjassa gammamatriisit Dirac-Paulin esityksessä, en tiedä onko väliä tässä mikä esitys):
\(\Sigma_3 =\frac{\hbar}{2}\begin{bmatrix}
\sigma_3 & 0\\
0 & \sigma_3 \\
\end{bmatrix}=\begin{bmatrix}
S_3 & 0\\
0 & S_3 \\
\end{bmatrix}\)
Asetetaan \( \hbar=1\):
\(\Sigma_3 =\begin{bmatrix}
1 & 0 & 0 & 0\\
0 & -1 & 0 & 0\\
0 & 0 & 1 & 0\\
0 & 0 & 0 & -1
\end{bmatrix}\)
ja sitten kirjani suorittaa puskun \(u(\mathbf{0},\lambda)\):lle x-kselin suuntaan ja toteaa että saatu tulos ei ole enää ominaisfunktio \( \Sigma_3\):lle. Kirjani myös toteaa: jos pusku on "spin-vektorin" S suuntainen, ominaistila säilyyy.
Ihan mielenkiinnosta tutkin mitä nuo \(\Sigma\)-matriisit ovat? Ne ovat Lorentz-ryhmän rotaatioita vastaavien generaattorien matriisit tuossa esityksessä.
Ylläolevassa ei ole mitenkään huomioitu kvantisoinnin jälkeen saatavia spin-arvoja tms. eli u ja v ovat vielä ihan tavallisia spinoreita