Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Q
QS
Viestit: 345

Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja QS »

Eräästä paikasta internetissä löytyi päättely, joka meni suunnilleen näin:

"Kun mitataan lasertutkalla etäisyys Maasta satelliittiin, saadaan lyhempi etäisyys, kuin mitattaessa sama matka satelliitista Maahan. (1) Kun aika satelliitissa kulkee nopeammin kuin Maassa, valopulssin samaan edestakaiseen matkaan kuluu aikaa enemmän kuin Maassa mitattuna, jolloin (2) satelliitista mitattuna valon nopeudella c, etäisyys mitataan pidemmäksi, kuin Maasta mitattuna."

Merkitsin tekstiin väitteet (1) ja (2). Lainatussa tekstissä on taustana se, että oletetaan valon käyttäytyvän kuten se käyttäytyisi gravitaation ulkopuolella, laakeassa avaruudessa.

Tämä sopii ajanvietteeksi yleisen suhteellisuusteorian perusteiden parissa. Kuitenkin integroiminen by tietokone.

Schwartzschildin metriikka etäisen havaitsijan koordinaateilla (t,r) ja signatuurilla (-,+,+,+) on

\(ds^2=-d\tau^2 = -\left(1 - \frac{r_s}{r}\right)dt^2 + \left(1 - \frac{r_s}{r}\right) ^{-1} dr^2\)

missä M on planeetan massa ja \(r_s=2M\) on Schwarzschildin säde, ja tässä tapauksessa \(d\theta=d\phi=0\). Valon nollageodeesilla pätee \(d\tau^2=0\), mistä seuraa

\(dt=\left(1 - \frac{r_s}{r}\right)^{-1}\ dr\)

Merkitään planeetan pinnan vakioetäisyyttä \(R\) ja satelliitin vakioetäisyyttä \(R+d\), missä \(d>0\). Schwarzschild-koordinaateilla valon kulkuaika \(R \to R+d\) tai \(R+d \to R\) on

\(\begin{align*}\Delta t&=\int_{R}^{R+d}\left(1 - \frac{r_s}{r}\right)^{-1}dr \\ &= d+r_s \ln\left(\frac{R+d-r_s}{R-r_s} \right )\end{align*}\)

Merkitään planeetan pinnalla olevan havaitsijan aika-koordinaattia \(t_p\) ja satelliitin \(t_s\). Näiden 'aikadilataatiot' gravitaatiossa ovat

\(\begin{align*} dt_p &= dt \sqrt{1-\frac{r_s}{R}}\\ dt_s &= dt \sqrt{1-\frac{r_s}{R+d}} \end{align*}\)

mistä nähdään, että etäisyyksillä \(R\) ja \(R+d\) mitatut valon kulkuajat \(\Delta t_p\) ja \(\Delta t_s\) toteuttavat

\(\frac{\Delta t_p}{\Delta t_s} = \frac{\Delta t}{\Delta t}\frac{\sqrt{1-\frac{r_s}{R}}}{{\sqrt{1-\frac{r_s}{R+d}}}} < 1\)

Satelliitissa valon kululle mitataan siis pidempi aika kuin planeetalla. Väite (1) pitää paikkaansa. Tästä seuraa, että myös väite (2) pitää paikkansa, kun mittaus tehdään (virheellisellä) oletuksella, että valo etenee kuten laakeassa avaruudessa etenisi.

Kuitenkin gravitaatiossa valon kulkema todellinen etäisyys \(\Delta s\) (proper distance) välillä \(R \to R+d \) tai \(R+d \to R\) on pisteitä yhdistävän paikanluonteisen käyrän pituus. Tuo pituus saadaan asettamalla metriikkaan \(dt=0\) ja integoimalla

\(\begin{align*}\Delta s = \int_{R}^{R+d}ds &=\int_{R}^{R+d} \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{r_s}{r}}} \ dr\\&= (R+d) \sqrt{1 - \frac{r_s}{R+d}} - R\sqrt{1 - \frac{r_s}{R}} + r_s \left(\tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R+d}}) - \tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R}})\right)\end{align*}\)

Jätän tähän jatkokysymyksen: Miten planeetan pinnalla tulisi laskea satelliitin todellinen etäisyys \(\Delta s\), kun valon kulkuajaksi mitataan \(\Delta t_p\) ? Oletetaan, että planeetan pinnan etäisyys R tiedetään Schwartzchild-koordinaateilla ilmaistuna. Nuo pari valmiiksi laskettua integraalia voivat olla laskussa tarpeellisia, tai sitten eivät ole. Who knows.
E
Eusa
Viestit: 191

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja Eusa »

Kun postulaatti on se, että aika-avaruuden inervallit tapahtumien kesken näyttäytyvät kaikille havaitsijoille saman mittaisina, etäisyyden säilyttävien rakenteiden kesken edestakainen mittaus antaa kaikille havaitsijoille vääjäämättä saman avaruusluonteisen polun pituuden. Aikaprojektiot kompensoituvat vastakkaissuuntaisilla polkuosuuksilla.

Hyvä on tehdä laskuharjoituksia, kellä on siihen aikaa.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
K
Kvarkkivalo
Viestit: 50

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja Kvarkkivalo »

Mukava pähkinä, pureskeltavaksi harrastelijalle. Tuli lueskeltua paljon perusteita läpi.
En vielä flunssaltani jaksanut tarkemmin pyöritellä yhtälöitä.

Kaksi luonnosta on pöydällä. Molemmat perustuvat kahden mittauksen tekemiseen ja niiden mittausvektorien välisen kulman hyödyntämiseen. Sehän säilyy kai Schwartzschildin metriikassa kuitenkin samana, riippumatta sijaitseeko mittaaja maassa vai satelliitissa?

Vaihtoehto 1:
Maassa yksi kiinteä mittauspiste, joista mitataan satellittin liikkuessa kaksi aikaa ja mittausvektorien välinen kulma.

Vaihtoehto 2:
Maassa kaksi mittauspistettä joista mitataan aika ja mittauspisteiden välinen etäisyys. Myös kulma saadaan.

Näiden mittausten perusteella laskenta voidaan palauttaa eukilidiseen tasoon ja trigonometriaan.
Kuitenkin niin, että mittausvektorien suuntaiset kolmioiden sivut, noudattavat tuossa aloituksessa valmiiksi integroitua paikanluonteisen käyrän pituuden funktiota.

Tästä saadaan veivattua vaadittavat yhtälöt sijoitamalla R ja R+d.

Olenkohan yhtään jäljillä?
Q
QS
Viestit: 345

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja QS »

Kvarkkivalo kirjoitti: 23 Maalis 2024, 16:59

Maassa yksi kiinteä mittauspiste, joista mitataan satellittin liikkuessa kaksi aikaa ja mittausvektorien välinen kulma.
Jäi tarkentamatta, että ei tarvitse ottaa huomioon pyörimistä. Riittää kun käsittelee pyörimättömä massakappaleena molemmat, vakiotäisyydellä toistensa suhteen. Ja suhteellisuusteorian jargonilla satelliitti on ”testikappale”.
K
Kvarkkivalo
Viestit: 50

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja Kvarkkivalo »

Allekirjoittaneelta puuttuu tietoja käsitteistä kuten "proper distance". Toki käsitteen selostus selviää heti Wikipediasta mutta ei esim tuo, miten asettamalla dt=0 ja integroimalla, valon eteneminen tulee otettua huomioon.
Äkkiseltään näyttää että valmiiksi integroimasi funktio (koska siinä se on huomioitu?) toimisi pohjana suoraan etäisyyden "s" laskennan yhtälöiden muodostamiselle. Kun mukaan otetaan vain valonnopeus ja matka: s=c×t. Mutta oletan että tässä on jotain muutakin huomioitavaa.

Tarvinnee pöyhäistä perusasioita vähän lisää, jahka jossain välissä on aikaa.
Q
QS
Viestit: 345

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja QS »

Kvarkkivalo kirjoitti: 25 Maalis 2024, 05:25
Allekirjoittaneelta puuttuu tietoja käsitteistä kuten "proper distance". Toki käsitteen selostus selviää heti Wikipediasta mutta ei esim tuo, miten asettamalla dt=0 ja integroimalla, valon eteneminen tulee otettua huomioon.
Äkkiseltään näyttää että valmiiksi integroimasi funktio (koska siinä se on huomioitu?) toimisi pohjana suoraan etäisyyden "s" laskennan yhtälöiden muodostamiselle. Kun mukaan otetaan vain valonnopeus ja matka: s=c×t. Mutta oletan että tässä on jotain muutakin huomioitavaa.

Tarvinnee pöyhäistä perusasioita vähän lisää, jahka jossain välissä on aikaa.
Tämä helpompi ymmärtää vertauskuvilla. Tässä eräs kartta maapallosta. Kairon ja Huippuvuorien välinen todellinen etäisyys palloin pintaa pitkin vastaa suuretta \(\Delta s\). Kun asetat mittanauhan näiden pisteiden väliin kartan päälle, saat etäisyyden \(d\), mikä ei tietysti ole todellinen, sillä kartta vääristää etäisyydet.

Tehtävässä ei tiedetä missä Huippuvuoret (satelliitti) kartalla on, toisin sanoen \(d\) on tuntematon. Myös \(\Delta s\) on tuntematon, sillä sen lausekkeessa esiintyy \(d\). Tiedetään kuitenkin aika, joka valolta kuluu edetä satelliittiin. Tätä käyttämällä tulisi selvittää \(\Delta s\).

Schwartzchild-metriikka ei ole yhtä yksinkertainen kuin maapallon pinnan metriikka, mutta tämä oli vertauskuva.
D
Disputator
Viestit: 203

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

Tämä oli hyvä avaus, tämä liittyy läheisesti ns. neljänteen yleisen suhteellisuusteorian klassiseen testiin. Kolme edellistä olivat:

- valon taipuminen Auringon lähellä
- Merkuriuksen perihelin kiertymisen ylimäärän selittäminen
- valon punasiirtymä "gravitaatiokentässä"

Tämä neljäs on Shapiro-efekti, jossa valon kulkunopeus näyttää hidastuvan esimerkiksi Auringon lähellä ja valolta kestää enemmän aikaa saapua Maahan kuin Newtonin teoriassa. Tätä on testattu ja homma toimii.

Mun mielestä tuo sun laskusi, jossa lasket aikaeron \(\Delta \)t koordinaattiajassa on oikein ja täsmällinen tulos. Sen voi muuntaa satelliitin tai Maan aikaan, mutta idea on oikein.

Mun lähteistä oppimani käsityksen mukaan yhtälö:

kulunut aika= proper distance/ valonnopeus c

ei anna oikeaa kulkuaikaa, vaan se tulee tuosta \(\Delta \)t-laskusta. Hyvä kysymys on toki, miksi niin käy? Tähän itse asiassa liittyy käsittääkseni paljon käsitteellistä pilkunviilausta, kuten aina näissä jutuissa. :monocle:
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 345

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Tämä oli hyvä avaus, tämä liittyy läheisesti ns. neljänteen yleisen suhteellisuusteorian klassiseen testiin. Kolme edellistä olivat:

- valon taipuminen Auringon lähellä
- Merkuriuksen perihelin kiertymisen ylimäärän selittäminen
- valon punasiirtymä "gravitaatiokentässä"

Tämä neljäs on Shapiro-efekti, jossa valon kulkunopeus näyttää hidastuvan esimerkiksi Auringon lähellä ja valolta kestää enemmän aikaa saapua Maahan kuin Newtonin teoriassa. Tätä on testattu ja homma toimii.
Näin on. Päästäni pulpahtanut kysymys on kuin Shapiro-efekti, mutta kettumaisesti päinvastainen. Tiedetään planeetan pinnan kellolla mitattu kulkuaika \(\Delta t_p\) kohteeseen (satelliittiin), mutta ei tiedetä kohteen koordinaattia \(R_s\) tai sen proper distancena \(\Delta s\).
Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Mun mielestä tuo sun laskusi, jossa lasket aikaeron \(\Delta \)t koordinaattiajassa on oikein ja täsmällinen tulos. Sen voi muuntaa satelliitin tai Maan aikaan, mutta idea on oikein.

Mun lähteistä oppimani käsityksen mukaan yhtälö:

kulunut aika= proper distance/ valonnopeus c

ei anna oikeaa kulkuaikaa, vaan se tulee tuosta \(\Delta \)t-laskusta. Hyvä kysymys on toki, miksi niin käy? Tähän itse asiassa liittyy käsittääkseni paljon käsitteellistä pilkunviilausta, kuten aina näissä jutuissa. :monocle:
Tuokin totta, että \(\Delta s = c\Delta t_p\) pätee vain Minkowskiavaruudessa. Yleisemmin \(\Delta t_p\) on kulunut aika vakioetäisyydellä \(R_p\) , mutta valo kulkee välin \(R_p \to R_s\) . Kun jossain tuolla välillä edetään matka dr, on planeetan pinnan dtp väärässä metriikassa etäisyysdifferentiaaliin nähden. Nuo t ja r eivät ole yhteensopivia vasemmalla ja oikealla puolella. Siksi proper distancessa pitää integroida dr:t niiden sijainneissa, jolloin

\(\begin{align*}\Delta s = \int_{R_p}^{R_s}ds &=\int_{R_p}^{R_s} \frac{1}{\sqrt{1 - \frac{r_s}{r}}} \ dr\\&= R_s \sqrt{1 - \frac{r_s}{R_s}} - R_p\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_p}} + r_s \left(\tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_s}}) - \tanh^{-1}(\sqrt{1 - \frac{r_s}{R_p}})\right)\end{align*}\)

missä \(R_p\) on planeetan pinnan etäisyys, \(R_s\) on satelliitin etäisyys ja \(r_s = \frac{2GM}{c^2}\). Tässä \(R_p\) ja \(R_s\) ovat Schwartzschild-koordinaatteja, ja \(\Delta s\) on paikanluonteinen etäisyys. Minkowskiavaruudessa vastaava olisi \(\Delta s = R_s - R_p = c \Delta t_p\) .

Päätin ratkoa kysymyksen ilman Shapiro-kaavoja, vaikka niistä saattaisi käänteinen kysymyskin ratketa.

Shit-shown elikkä siis paskamyrskyn aiheuttaja on tuntematon \(R_s\) , missä alaindeksi s viittaa joko shittiin tai satelliittiin 😉. Tämä suure tulisi lausua planeetan pinnalla mitatulla kulkuajalla \(\Delta t_p\) , kun valo etenee välin \( R_p \to R_s\) .

Valitaan Schwartzschild koordinaattien \((t,r)\) tilalle \((t,r_*)\), missä t on kuten ennenkin, mutta \(r_*\) on Eddington–Finkelstein koordinaateista tuttu tortoise-koordinaatti (kilpikonna-koordinaatti)

\(r_*=r+r_s\ln(r-r_s) \qquad \qquad \quad (1)\)

Metriikka on nyt siistimpi

\(ds^2 = -\left(1-\frac{r_s}{r} \right )c^2dt^2 + \left(1-\frac{r_s}{r} \right )dr_*^2\)

Valon nollageodeesilla pätee tässäkin \(ds^2=0\) , mistä seuraa yksinkertainen riippuvuus \(cdt=dr_*\) . Merkitään planeetan pinnan tortoise-vakioetäisyyttä \((R_p)_*\) ja satelliitin \((R_s)_*\) . Valon kulkuaika \((R_p)_* \to (R_s)_*\) on t-koordinaatilla lausuttuna

\(\Delta t = \frac{1}{c}\int_{(R_p)*}^{(R_s)_*} dr_* = \frac{(R_s)_*-(R_p)_*}{c} \qquad \qquad \quad (2)\)

Koska t on Schwartzschild-koordinaatti, planeetan pinnalla ajalle \(\Delta t_p\) ja Schwartzschild-ajalle \(\Delta t\) pätee

\(\Delta t = \frac{\Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}\)

Kaavoja (1) ja (2) käyttämällä saadaan satelliitin tortoise-koordinaatti ilmaistua Schwartzschild-koordinaateilla

\(\begin{align*} (R_s)_* &= c\Delta t + (R_p)_*\\ &= \frac{c \Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}+(R_p)_* \\&= \frac{c \Delta t_p}{\sqrt{1-\frac{r_s}{R_p}}}+R_p + r_s \ln(R_p-r_s)\end{align*}\)

Tämä on siis tortoise-koordinaatin \((R_s)_*\) arvo, mikä voidaan sijoittaa kaavaan (1)

\((R_s)_* = R_s + r_s\ln(R_s -r_s)\)

ja ratkaista \(R_s\) . Kynällä ja paperilla ei helposti ratkea, mutta tietokoneelta onnistuu. Lauseke sisältää Lambertin W-funktion. Kun saatu \(R_s\) sijoitetaan proper distanceen, on tehtävä suoritettu.

Laskin numeerisen arvon käyttämällä Maan massaa, ja mitattua valon kulkuaikaa \(\Delta t_p = 0.002 s\), mikä tarkoittaa noin 600 km korkeudessa olevaa kohdetta.

Ero "virheelliseen" laakean avaruuden etäisyyteen (eli siis virheelliseen \(\Delta s = c \Delta t_p\)) on vain noin 0.4 millimetriä. Erään massiivisen neutronitähden pinnalla vastaava virhe olisi 19km.

Jos siis laskin nämä oikein.
D
Disputator
Viestit: 203

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 28 Maalis 2024, 19:34
Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Tämä oli hyvä avaus, tämä liittyy läheisesti ns. neljänteen yleisen suhteellisuusteorian klassiseen testiin. Kolme edellistä olivat:

- valon taipuminen Auringon lähellä
- Merkuriuksen perihelin kiertymisen ylimäärän selittäminen
- valon punasiirtymä "gravitaatiokentässä"

Tämä neljäs on Shapiro-efekti, jossa valon kulkunopeus näyttää hidastuvan esimerkiksi Auringon lähellä ja valolta kestää enemmän aikaa saapua Maahan kuin Newtonin teoriassa. Tätä on testattu ja homma toimii.
Näin on. Päästäni pulpahtanut kysymys on kuin Shapiro-efekti, mutta kettumaisesti päinvastainen. Tiedetään planeetan pinnan kellolla mitattu kulkuaika \(\Delta t_p\) kohteeseen (satelliittiin), mutta ei tiedetä kohteen koordinaattia \(R_s\) tai sen proper distancena \(\Delta s\).
Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Mun mielestä tuo sun laskusi, jossa lasket aikaeron \(\Delta \)t koordinaattiajassa on oikein ja täsmällinen tulos. Sen voi muuntaa satelliitin tai Maan aikaan, mutta idea on oikein.

Mun lähteistä oppimani käsityksen mukaan yhtälö:

kulunut aika= proper distance/ valonnopeus c

ei anna oikeaa kulkuaikaa, vaan se tulee tuosta \(\Delta \)t-laskusta. Hyvä kysymys on toki, miksi niin käy? Tähän itse asiassa liittyy käsittääkseni paljon käsitteellistä pilkunviilausta, kuten aina näissä jutuissa. :monocle:
Tuokin totta, että \(\Delta s = c\Delta t_p\) pätee vain Minkowskiavaruudessa. Yleisemmin \(\Delta t_p\) on kulunut aika vakioetäisyydellä \(R_p\) , mutta valo kulkee välin \(R_p \to R_s\) . Kun jossain tuolla välillä edetään matka dr, on planeetan pinnan dtp väärässä metriikassa etäisyysdifferentiaaliin nähden.
Koska pääsiäinen on alkanut, niin ihan lyhyesti vaan, että kaikki etäisyydet ja ajat ovat koordinaatistoriippuvaisia. Myös proper distance on sellainen, sillä ei ole yleisesti mitään koordinaatti-invarianttia muotoa, proper distance siis riippuu valituista koordinaateista. Tämä siis alkuperäiseen kysymykseesi jollain tavalla.

Luultavasti proper distance on vain matemaattinen suure, jota voidaan "mitata" erilaisten olettamusten ollessa voimassa, kuten esimerkiksi kosmologiassa, jolloin joku mitattu punasiirtymä + Friedmanin malli antaa lausekkeen "proper distance"-suureelle. Yleisesti ehkä koko proper distance on sellainen suure jota ei voi mitata. Näin netistä löytämäni lähteet vihjailevat, mutta eivät sano suoraan.
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 345

Re: Etäisyyden mittaus gravitaatiossa

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 20:45
QS kirjoitti: 28 Maalis 2024, 19:34
Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Tämä oli hyvä avaus, tämä liittyy läheisesti ns. neljänteen yleisen suhteellisuusteorian klassiseen testiin. Kolme edellistä olivat:

- valon taipuminen Auringon lähellä
- Merkuriuksen perihelin kiertymisen ylimäärän selittäminen
- valon punasiirtymä "gravitaatiokentässä"

Tämä neljäs on Shapiro-efekti, jossa valon kulkunopeus näyttää hidastuvan esimerkiksi Auringon lähellä ja valolta kestää enemmän aikaa saapua Maahan kuin Newtonin teoriassa. Tätä on testattu ja homma toimii.
Näin on. Päästäni pulpahtanut kysymys on kuin Shapiro-efekti, mutta kettumaisesti päinvastainen. Tiedetään planeetan pinnan kellolla mitattu kulkuaika \(\Delta t_p\) kohteeseen (satelliittiin), mutta ei tiedetä kohteen koordinaattia \(R_s\) tai sen proper distancena \(\Delta s\).
Disputator kirjoitti: 28 Maalis 2024, 17:58
Mun mielestä tuo sun laskusi, jossa lasket aikaeron \(\Delta \)t koordinaattiajassa on oikein ja täsmällinen tulos. Sen voi muuntaa satelliitin tai Maan aikaan, mutta idea on oikein.

Mun lähteistä oppimani käsityksen mukaan yhtälö:

kulunut aika= proper distance/ valonnopeus c

ei anna oikeaa kulkuaikaa, vaan se tulee tuosta \(\Delta \)t-laskusta. Hyvä kysymys on toki, miksi niin käy? Tähän itse asiassa liittyy käsittääkseni paljon käsitteellistä pilkunviilausta, kuten aina näissä jutuissa. :monocle:
Tuokin totta, että \(\Delta s = c\Delta t_p\) pätee vain Minkowskiavaruudessa. Yleisemmin \(\Delta t_p\) on kulunut aika vakioetäisyydellä \(R_p\) , mutta valo kulkee välin \(R_p \to R_s\) . Kun jossain tuolla välillä edetään matka dr, on planeetan pinnan dtp väärässä metriikassa etäisyysdifferentiaaliin nähden.
Koska pääsiäinen on alkanut, niin ihan lyhyesti vaan, että kaikki etäisyydet ja ajat ovat koordinaatistoriippuvaisia. Myös proper distance on sellainen, sillä ei ole yleisesti mitään koordinaatti-invarianttia muotoa, proper distance siis riippuu valituista koordinaateista. Tämä siis alkuperäiseen kysymykseesi jollain tavalla.

Luultavasti proper distance on vain matemaattinen suure, jota voidaan "mitata" erilaisten olettamusten ollessa voimassa, kuten esimerkiksi kosmologiassa, jolloin joku mitattu punasiirtymä + Friedmanin malli antaa lausekkeen "proper distance"-suureelle. Yleisesti ehkä koko proper distance on sellainen suure jota ei voi mitata. Näin netistä löytämäni lähteet vihjailevat, mutta eivät sano suoraan.
Joo, tämä on keinotekoinen epä-invariantti suure, vaikka nimitys proper eli 'tosi' tai 'todellinen'. Sotkeutuu helposti proper time:een, joka on invariantti. Invarianssin puutteen huomaa Minkowskiavaruudessakin. Inertiaalissa K tapahtumien (0,x) ja (0,y) proper distance \(\Delta s = \sqrt{(x-y)^2}\), missä avaruudellisten pisteiden etäisyys samanaikaisesti. Selvästi toisessa inertiaalissa K' tuo \(\Delta s\) on jotain muuta.

Schwarzschild-metriikassa sama tilanne. Schw-havaitsija voi määritellä kahden avaruudellisen pisteen \((0,R_p)\) ja \((0,R_s)\) väliin käyrän siten, että näiden aikakoordinaatti on sama. Integraali laskee etäisyyden, kun asetetaan dt=0.

Edellytyksenä on, että pisteet ovat Schw-havaitsijan suhteen paikallaan, mikä edellisen esimerkin ajan suhteen staattisessa tilanteessa toteutuu. Suure kuvaa eräällä tavalla avaruudellisen etäisyyden venymistä verrattuna laakean avaruuden etäisyyteen. Planeetan pinnalla oleva havaitsija (epäinertiaali) sekä myös ääretön määrä muita havaitsijoita ei voi omien kehystensä koordinaateilla tuota samaa proper distancea määritellä, koska eivät ole näiden pisteiden suhteen paikallaan.

Asia menee vielä sotkuisemmaksi, kun keksitään 'proper length', joka tarkoittaa pisteet samanaikaisesti yhdistävää fysikaalista kappaletta. Minkowskiavaruudessa tämä on mahdollista kappaleen lepokehyksessä, jolloin proper length ja proper distance ovat samat.

Kaarevassa avaruudessa proper length on yleisesti ottaen määrittelemätön, sillä kappaleen infinitesimaalit osat etenevät eri ajanluonteisia käyriä. Ei ole koordinaatistoa, jossa koko kappale on levossa. Ei edes etäisen Schwarzschild-havaitsijan inertiaalissa.

Tästä sotkusta voi ehkä päätellä sen, että ihmiselle mieluinen ja helppo "lepopituus" on luonnon kannalta käyttökelvoton suure.
Vastaa Viestiin