Käytännössä kaapelin alku- ja loppupiste täytyy sijoittaa samaan avaruudelliseen paikkaan, eli esimerkiksi kietaista kaapeli mustan aukon ympäri, ja takaisin lähtöpisteeseen. Mutta tämä vain sivuhuomautus. Asetelma on sinänsä ok.Aadolf kirjoitti: ↑5.5.2026, 19:48"""Shapiro viiveen voi ajatella siten, että gravitaatiossa aika-avaruuden tosietäisyydet kasvavat, ja valo joutuu kulkemaan pidemmän tosietäisyyden kahden pisteen välillä, kun vertaa vastaavaan gravitaatiosta vapaaseen avaruuden osaan."""
Jos on 300000 km pitkä valokuitukaapeli tyhjässä avaruudessa, niin valolta menee 1 s sen läpi kulkemiseen.
Jos nyt tuomme mikro-mustiaaukkoja em. kaapelin viereen, ja valolta meneekin nyt 2 s kaapelin läpi kulkemiseen, niin matkustiko valo nyt 300000 kilometrin matkan kahdessa sekunnissa, vai matkustiko valo 600000 kilometrin matkan kahdessa sekunnissa ?
Arvaan kyllä että kumpikin vaihtoehto on "väärä"![]()
Kyllä, kumpikin vaihtoehto on täsmällisesti käsiteltynä väärä. Tilanteen voi ajatella (pitäsi olla jopa lainausmerkeissä "voi ajatella") siten, että valo kulkee pidemmän tosietäisyyden (selitän tämän alempana), tai tilanteen voi ajatella siten, että aika hidastuu reitin vaarrella, ja päästä-päähän -kulkuaika on pidempi kuin tyhjässä avaruudessa. Kumpikin on yksinkertaistus, jossa geometrian vaikutus hutaistaan mutkat suoriksi -periaatteella.
Täsmällinen käsittely vaatii molemmat, eli metriikan aika- ja avaruuskomponentit. Näiden yhteisvaikutuksena kulkuaika on pidempi. Tämä on Shapiro-ilmiö, tai Shapiro-viive.
Ei ole sattumaa, että puhutaan Shapiro-viiveestä, mutta ei koskaan Shapiro-pituusvenymästä. Miksi näin? Siksi, että edellä paljon puhuttu paikallisuus on menetetty, ja gravitaatioon levitetyn kaapelin 'pituus' on määrittelemätön. Ei voida enää sanoa, että kaapelin pituus on 600000km tai muutakaan.
Vaikka kaapeli jätetään pois, niin ei pystytä määrittelemään fysikaalista etäisyyttä, jonka valo on kulkenut lenkin aikana. Fysikaalinen etäisyys tarkoittaa etäisyyttä, joka voitaisiin mitata fysikaalisella mittanauhalla. Fysikaalinen mittanauha on nauha tai kaapeli, joka rakentuu massahiukkasista.
Valokaapeli ei olisi enää (suhteellisuuteorian mielessä) jäykkä kappale, ja koko kaapelin matkalle ei voida luoda samanaikaisuuden hetkeä, jonka avulla (absoluuttiinen tai invariantti) pituus määritellään. Metriikka estää kaikille havaitsijoille yhteisen pituuden tai etäisyyden määrittelyn. Tai toisin ilmaistuna kaapelin lepokoordinaatistoa ei ole enää olemassa.
On kuitenkin olemassa teoreettinen avaruudellinen etäisyys, jonka valo on kulkenut. Tämä on proper distance (tosietäisyys, ominaisetäisyys), ja se on pidempi kuin vastaava etäisyys tyhjässä avaruudessa.
Tyhjässä avaruudessa proper distance on fysikaalinen etäisyys, mikä tarkoittaa sitä, että alku- ja loppupisteen väliin voidaan asettaa jäykkä kaapeli, ja jokaiseen kaapelin pisteeseen saadaan määriteltyä samanaikaisuus, jonka avulla saadaan fysikaalinen pituus. Gravitaatiossa tämä ei ole mahdollista laajassa avaruuden osassa. Paikallisesti on mahdollista, mutta se on erikoistapaus, ja koskee vain pientä pätkää kaapelista.
Shapiro-viive on seuraus kahdesta metriikan aiheuttamasta ilmiöstä, ajan kulun hidastumisesta ja teoreettisen proper distance:n kasvusta.