Matematiikan ja fysiikan suomenkielinen sanasto

[Disputator]

Eigen-sana saksan kielessä kääntyy suomeksi suurinpiirtein sanaksi oma tai ominainen. Esimerkkejä sanan käytöstä yhdyssanoissa löytyy vaikka kuinka: das Eigenheim = omakotitalo, die Eigenheit = erityisominaisuus, erityispiirre, luonteenominaisuus, der Eigensinn = omapäisyys, itsepäisyys, das Eigentum = omaisuus jne.

Ruotsissa sanaa eigen vastaa egen, joka myös kääntyy: oma, ominainen, omituinen. Esimerkkejä sanan käytöstä yhdyssanoissa löytyy myös runsaasti: en egendom = omaisuus, en egenskap = ominaisuus, en egenvård = itsehoito jne.

Saksasta englantiin on tullut myös sana ansatz , joka yleensä kääntyy suomessa sanalla yrite tai kokeilu. Making ansatz (=tehdään yrite/kokeilu) merkitsee siis sitä, että kokeillaan ratkaista esimerkiksi differentiaaliyhtälö sijoittamalla tietty matemaattinen lauseke yhtälöön.

[Disputator]

Onko surfaceolgialle sujuvaa käännöstä suomeksi?
Matti Pitkänen tuumailee, AI käännös englannista.
"Surfaceologia tuo vahvasti mieleen TGD:n. Olen puhunut lähes 47 vuoden ajan aika-avaruudesta pintoina ilman kollegoiden huomiota (lukuun ottamatta leimaa ”hörhö” ja tuen menetystä). Nyt voin todeta: tämä 47 vuotta kestänyt kamppailu on päättynyt voittoon. TGD on enemmän tai vähemmän kypsä teoria."

Tuo termi surfaceologia nyt vaikuttaa jälleen kerran sellaiselta itse keksityltä mahtipontisen oloiselta termiltä, jota monet muutkin tiedehörhöt harrastavat. Tästä esimerkkinä tämän palstan nimimerkki Eusan kirjoitus, jossa on jo otsikossa selvästi itsekeksitty termi separverse, joka "kääntyy" erilliskaikkeudeksi.

Toisin kuin erilliskaikkeuksien luojan, nimimerkki Eusan, Matti Pitkänen on ollut oikea teoreettinen fyysikko. Hän on kirjoittanut kirjan fysiikan matemaattisista apuneuvoista ( minulla on kirja). Pitkänen kai jotenkin luisui pois valtavirrasta 90-luvulla ja menetti virkansa opettajana tai jotain vastaavaa. En tiedä asiaa tarkemmin.

[Stalker]

Tietysti jonkun keksimä
https://pirsa.org/25100203
Suomenkielistä termiä olisi varmaan hankala vakiinnuttaa.

[Disputator]

Tietysti jonkun keksimä
https://pirsa.org/25100203
Suomenkielistä termiä olisi varmaan hankala vakiinnuttaa.

On toki jonkun keksimä, mutta aina näissä hörhähtävissä jutuissa häiritsee se, että miksi sille omalle "teorialle" pitää antaa joku mahtipontiselta kuullostava nimi. Eikö riitä joku "A New Proposal of..." tai jotain vastaavaa. Merkittävät teoriat saavat sitten ajan myötä vähitellen jonkun (työ)nimen, josta tulee vasta ajan myötä de facto standardi.

[Eusa]

Tietysti jonkun keksimä
https://pirsa.org/25100203
Suomenkielistä termiä olisi varmaan hankala vakiinnuttaa.

On toki jonkun keksimä, mutta aina näissä hörhähtävissä jutuissa häiritsee se, että miksi sille omalle "teorialle" pitää antaa joku mahtipontiselta kuullostava nimi. Eikö riitä joku "A New Proposal of..." tai jotain vastaavaa. Merkittävät teoriat saavat sitten ajan myötä vähitellen jonkun (työ)nimen, josta tulee vasta ajan myötä de facto standardi.

Vai olisiko niin päin, että kun nimetään jokin epäilyttävän mahtipontisesti, se alkaa saada hörhähtävyyden sävyjä?

Ei tarvitse keksiä uusia -ismejä tai -logioita, lyhenneakronyymi sisältöä kuvaavista sanoista riittää; kuten GR, ΛDCM, QM, SuSy, QFT, AdS/CFT, QED, M-theory,...

Tosin tuossa viimeisessä esimerkissä on mahdollisesti mahtipontisuutta siten, että Witten laittoi vain nimensä etukirjaimen ylösalaisin siihen.

Kyllä parempi on muodostaa käsitteellisesti oma ymmärrettävä termi, jos kyseiseen käyttöön ei sellaista ole lainattavissa. Separverse fysikaalisena kausaalisena jatkumona on eri asia kuin koordinaateilla kuvattu metrinen aika-avaruus: metriikka gμν on tällöin ensisijaisesti operatiivista kirjanpitoa invarianttien separaatioiden kuvaamiseksi, ei itse perusrakenne. Ideana on, että tapahtumapisteen nollageodeesikimput (valokartiot) ja niiden fokusoituminen määrittävät paikallisesti sen, millaista “muisti- / informaatiokapasiteettia” kehityksessä syntyy; kausaalinen vaikutus luetaan paikallisen nollasäikeistetyn kuljetuksen kautta eikä tulkiten Tμν:ää epälineaarisen kaukovaikutuksen välittäjäksi. Tässä mielessä taustariippumattomuus korostuu: fysikaaliset väitteet pyritään sitomaan invariantteihin separaatioihin ja paikalliseen kausaalirakenteeseen, ei koordinaatti- tai mittavalintaan.