pähkäilijä kirjoitti: ↑Eilen, 22:02
Tarkoitan nyt ajan kulua. Jos atomi lävistää horisontin niin se on atomille mitätön aika mutta kuitenkin seuraus on ällistyttävä, universumi vanhenee ikuisuuteen. Vai salliiko Schw. kaavat sen ettei mennä ikuisuuteen?
Kun pudotaan vapaasti tapahtumahorisontin läpi kohti singulariteettia, niin tämä tapahtuu äärellisessä ajassa, eli mustan aukon koosta riippuen sekunnin osissa tai tunneissa tai vastaavaa. Ulkopuolelta saapuva valo on sinisiirtynyt, mutta vain äärellisesti.
pähkäilijä kirjoitti: ↑Eilen, 22:02
Lisäys: Hawkingin mukaan lähellä horisonttia olevan raketin ikkunasta näkee korkeammalla radalla olevan raketin seinällä olevan kellon pyörivän vinhasti, tuntiviisari menee niin nopeasti ettei siitä saa selvää (ikään kuin lentokoneen potkuri). Kun ajatuksen vie loppuun, niin horisontin pinnalta katsottuna kellon kierrosluku lähestyisi ääretöntä. Onko tämä oikea ymmärrys Schwarzschildin kaavasta?
Näennäisesti kyllä, jos havaitsija pysyisi paikallaan juuri ja juuri tapahtumahorisontin ulkopuolella, joka vaatisi lähes äärettömän energian. Viisarit pyörisivät nopeasti siksi, että niistä saapuva valo on lähes äärettömästi sinisiirtynyt.
Jos olisi mahdollista laskea kello hyvin lähelle tapahtumahorisonttia, ja myöhemmin tuoda se takaisin, niin kyllä, kello olisi mitannut huomattavan lyhyen ajan verrattuna kaukana ulkopuolella olevaan kelloon.