Spinori

Vastaa Viestiin
Q
QS
Viestit: 202

Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

Otsikon otus on mielenkiintoinen eikä ihan yksinkertainen. Tässä lyhyt alustus aiheeseen, joka sisältää kohtuullisesti Lien ryhmien ja esitysteorian yksityiskohtia.

Ajan suunnan ja avaruuden orientaation säilyttävä Lorentzin ryhmä on \(SO(1,3)^+_\uparrow\), joka tässä alla merkitty yksinkertaisesti \(SO(1,3)\). Vastaava Lien algebra \(\mathfrak{so}(1,3)\) sisältää 6 generaattoria, jotka ovat 4x4 matriiseja. Puskujen generaattorit ovat K1, K2, K3, ja rotaatioiden J1, J2, J3. Lien algebran kommutoinnit voidaan kirjoittaa

\([J_i,J_j]=i\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=i\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-i\epsilon_{ijk}J_k\)

Lorentzryhmän 4x4 matriisi \(\Lambda \in SO(1,3)\) saadaan generaattoreista

\(\Lambda = \exp (i\vec{J} \cdot \vec{\theta}+ i\vec{K} \cdot \vec{\phi})\)

missä generaattorit J = (J1, J2, J3) ja K = (K1, K2, K3) ovat vektorimuodossa. Rotaation ja puskun parametrit ovat vektoreina \(\vec{\theta}\) ja \(\vec{\phi}\). Nämä matriisit \(\Lambda\) muuntavat Minkowskin avaruuden nelivektorit \(x^\mu\) siten, että sisätulo on invariantti

\(x^\mu \eta_{\mu\nu}x^\nu \to x'^\sigma \eta_{\sigma\rho}x'^\rho = (x^\mu \Lambda^\rho_\mu)\eta_{\sigma\rho}(\Lambda^\rho_\nu x^\nu) = x^\mu \eta_{\mu\nu}x^\nu\)

Invarianssi on seuraus Lorentz-symmetriasta. Lien algebran \(\mathfrak{so}(1,3)\) kompleksifikaatio saadaan kirjoittamalla generaattorit N+ ja N-

\(N^{\pm}_i = \frac{1}{2} (J_i \pm iK_i)\)

missä \(N^{\pm}_i\) muodostuu siten, että \(\mathfrak{so}(1,3)\):n generaattori Ji on reaaliosa ja iKi on imaginaariosa. Näin saadaan kommutoinnit

\([N^+_i,N^+_j]=i\epsilon_{ijk}N^+_k\)
\([N^-_i,N^-_j]=i\epsilon_{ijk}N^-_k\)
\([N^+_i,N^-_j]=0\)

mikä on sama kuin rotaatioryhmän SU(2) kompleksifioidulla algebralla \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\). Tämän \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\):n generaattorit saadaan puolestaan rotaatioalgebran \(\mathfrak{su}(2)\) kompleksifikaationa J+ = J1 + iJ2 ja J- = J1 - iJ2. Lien algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) kommutoinnit ovat

\([J_3,J_{\pm}]=\pm J_{\pm}\)
\([J_+,J_-]=2J_3\)

missä generaattori J3 on diagonalisoitu. J+ ja J- ovat kvanttimekaniikan nosto- ja laskuoperaattoreita, jotka kohdistuvat J3:n ominaisvektoreihin. Nyt tuota generaattoreilla \(N^{\pm}_i\) ilmaistua algebraa sanotaan \(\mathfrak{so}(1,3)\):n kompleksifikaatioksi

\(\mathfrak{so}(1,3)_\mathbb{C} \cong \mathfrak{sl}(2,\mathbb{C}) \oplus \mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\)

Sanotaan, että ryhmä \(SL(2,\mathbb{C})\) on Lorentzin ryhmän kaksoispeite. Tuossa \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C}) \oplus \mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\):ssa on kaksi Lien algebraa, jotka voidaan jakaa kahteen osaan siten, että valitaan toiseen Lien algebraan nk. ½-esitys, ja toiseen skalaariesitys, joka on nk. 0-esitys. Tätä kutsutaan (½,0)-esitykseksi.

Valitaan generaattorit \(N^+_i = \frac{1}{2} (J_i + iK_i)\) edellä mainittuun ½-esitykseen, ja generaattorit \(N^-_i = 0\) vastaavaan 0-esitykseen. Näistä voidaan laskea Lorentzryhmän generaattorit

\(K_i = -\frac{i}{2}\sigma_i\) ja
\(J_i = \frac{1}{2}\sigma_i\)

missä \(\sigma_1\),\(\sigma_2\) ja \(\sigma_3\) ovat Paulin matriiseja. Lorentzryhmän matriisi saadaan näistä generaattoreista

\(\Lambda_{(\frac{1}{2},0)} = \exp (i\vec{\theta} \cdot \frac{\vec{\sigma}}{2} + \vec{\phi} \cdot \frac{\vec{\sigma}}{2})\)

Nämä kompleksiset 2x2 matriisit kuuluvat ryhmään SO(1,3). Niiden esitys on vain eri kuin perusesityksen reaaliset 4x4 matriisit. Matriisi \(\Lambda_{(\frac{1}{2},0)}\) muuntaa kaksi komponenttia sisältävän kompleksisen objektin

\(\chi_L = \begin{pmatrix} (\chi_L)^1 \\ (\chi_L)^2 \end{pmatrix}\)

Nyt sitten toinen mainituista kahdesta Lien algebrasta käsitellään siten, että valitaan ½-esitykseen generaattorit \(N^-_i = \frac{1}{2} (J_i - iK_i)\), ja 0-esitykseen generaattorit \(N^+_i = 0\). Näin saadaan (0,½)-esitys. Tässä esityksessä Lorentzryhmän generaattorit ovat

\(K_i = \frac{i}{2}\sigma_i\) ja
\(J_i = \frac{1}{2}\sigma_i\)

Lorentzryhmän matriisissa puskun etumerkki vaihtuu

\(\Lambda_{(0,\frac{1}{2})} = \exp (i\vec{\theta} \cdot \frac{\vec{\sigma}}{2} - \vec{\phi} \cdot \frac{\vec{\sigma}}{2})\)

Tämä matriisi muuntaa vastaavan kompleksisen objektin

\(\chi_R = \begin{pmatrix} (\chi_R)^1 \\ (\chi_R)^2 \end{pmatrix}\)

Ensiksi mainittu \(\chi_L = \chi_a\) on vasenkiraalinen Weylin spinori, ja \(\chi_R = \chi^{\dot{a}}\) on oikeakiraalinen Weylin spinori. Näille on mahdollista muodostaa nelivektorien tapaan 'spinorimetriikka', jota käyttämällä saadaan invariantti 'spinorien sisätulo', mikä on sekin seuraus Lorentz-symmetriasta.

Notaatiot \(\chi_a\) ja \(\chi^{\dot{a}}\) osoittautuvat käteviksi, kun tehdään spinorien varauskonjugointi ja pariteettimuunnos.
D
Disputator
Viestit: 152

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 31 Loka 2023, 17:46
Otsikon otus on mielenkiintoinen eikä ihan yksinkertainen. Tässä lyhyt alustus aiheeseen, joka sisältää kohtuullisesti Lien ryhmien ja esitysteorian yksityiskohtia.
....
No nyt oli järeä avaus!

Olen itse taistellut juuri tuon esittämäsi asian paljouden kanssa jo aikoinaan ja edelleenkin, ja tuhansia matemaattisia kyyneleitä vuodatettu. Kirjoittelen ja luen mielellään kaikkea asiaan littyvää kunhan kerkeän. Tuo matka tuohon lopputulokseen sisältää monia matemaattisia nyansseja ryhmien esitysteoriasta etc., joita monissa esityksissä ei käydä mielestäni riittävän tarkasti (mun matemaattinen nipotusmoodi kytkeytyy päälle...heh), mutta niistä sitten myöhemmin. Esityksesi on siis mielestäni ihan oikein, ei siinä mitään.

Monesti tuskaa tuottaa eri lähteiden eri notaatiot, sopimukset ja määritelmät ja samaa asiaa käsittelevät tekstit näyttävät jotenkin erilaisilta vaikka samasta asiasta on kysymys, esimerkkinä kirjoittamasi Lien algebra \(\mathfrak{so}(1,3)\) Lorentz-ryhmälle (lisäsin lainaukseen sanan kaavanippu):
QS kirjoitti: 31 Loka 2023, 17:46
Ajan suunnan ja avaruuden orientaation säilyttävä Lorentzin ryhmä on \(SO(1,3)^+_\uparrow\), joka tässä alla merkitty yksinkertaisesti \(SO(1,3)\). Vastaava Lien algebra \(\mathfrak{so}(1,3)\) sisältää 6 generaattoria, jotka ovat 4x4 matriiseja. Puskujen generaattorit ovat K1, K2, K3, ja rotaatioiden J1, J2, J3. Lien algebran kommutoinnit voidaan kirjoittaa (kaavanippu 1)

\([J_i,J_j]=i\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=i\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-i\epsilon_{ijk}J_k\)
...
Nuo kaavat esiintyvät myös muodossa (kaavanippu 2):

\([J_i,J_j]=\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-\epsilon_{ijk}J_k\)

Nippu 2 kaavat käyttävät reaalisia matriiseita puskujen ja rotaatioiden generaattoreina kun taas nippu 1 kaavat käyttävät imaginaariyksiköllä i kerrottuja matriiseja. Pedanttisesti ottaen kumpikin algebra ei ole suoraan sama, koska matriisiesitykset ovat eri, mutta ne ovat isomorfiset Lie-algebramielessä.

Toisaalta Lien ryhmän \(SL(2,\mathbb{C})\) Lie algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on 6-ulotteinen reaalinen Lien algebra, jolla on 6 kpl generaattoreita, jotka ovat jäljettömiä 2x2-kompleksimatriiseita ja jos niiden matriisiesitykset valitaan sopivasti, saadaan kommutaatiosäännöt generaattoreille, joita myös voi merkitä J ja K -merkinnöillä (2x2-matriiseja):

(kaavanippu 3):

\([J_i,J_j]=i\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=i\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-i\epsilon_{ijk}J_k\)

ja jos valitaan vähän eri tavalla generaattorit uudet J,K (2x2-matriiseja) saadaan:

\([J_i,J_j]=\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-\epsilon_{ijk}J_k\)

Nippu 3 ja nippu 4 määrittelevät myös keskenään isomorfiset Lien algebrat.

Itse asiassa kaikkien kaavanippujen relaatiot määräävät saman 6-ulotteisen reaalisen Lien algebran ja voidaan päätellä (kun isomorfismit on todettu) että:

Lie algebra \(so(1,3)\) ja \(sl(2,\mathbb{C})\) ovat reaalisina Lie-algebroina isomorfiset.

Lien algebrat voivat myös olla kompleksisia Lien algebroita (kompleksinen vektoriavaruus + yhteensopivat kommutaattorit), esimerkiksi juuri tuo \(sl(2,\mathbb{C})\) voidaan tulkita 3-ulotteiseksi kompleksiseksi Lien algebraksi, siis se on kompleksisena vektoriavaruutena 3-ulotteinen. Sillä on sitten oma esitysteoriansa ryhmäteoreettisessa mielessä, joka on kyllä lähisukulainen reaalisen kanssa.

Tämä Lien algebrojen reaali vs. kompleksinen mutapaini on kyllä välillä hyvin pedanttista ja ärsyttävää, mutta niin se menee.
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 202

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

Poimin aluksi tämän osan:
Disputator kirjoitti: 03 Marras 2023, 15:22
...
Lien algebrat voivat myös olla kompleksisia Lien algebroita (kompleksinen vektoriavaruus + yhteensopivat kommutaattorit), esimerkiksi juuri tuo \(sl(2,\mathbb{C})\) voidaan tulkita 3-ulotteiseksi kompleksiseksi Lien algebraksi, siis se on kompleksisena vektoriavaruutena 3-ulotteinen. Sillä on sitten oma esitysteoriansa ryhmäteoreettisessa mielessä, joka on kyllä lähisukulainen reaalisen kanssa.

Tämä Lien algebrojen reaali vs. kompleksinen mutapaini on kyllä välillä hyvin pedanttista ja ärsyttävää, mutta niin se menee.
Mulle tämä on aina ollut haastava kuvio. Sen verran olen oppinut, että ongelma tulee näkyviin konkreettisesti. 6-ulotteinen reaalinen Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan kirjoittaa kantavektoreilla

\(\begin{align*} a_1&=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix},a_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\0 & 0\end{bmatrix}, a_3=\begin{bmatrix}0 & 0\\1 & 0\end{bmatrix} \\a_4&=\begin{bmatrix}i & 0\\0 & -i\end{bmatrix},a_5= \begin{bmatrix}0 & i\\0 & 0\end{bmatrix},a_6=\begin{bmatrix}0 & 0\\i & 0\end{bmatrix} \end{align*}\)

Reaalisen vektoriavaruuden kantavektorjoukkona tämä on lineaarisesti riippumaton. Nyt kuitenkin selvästi a4 = i a1, a5 = i a2 ja a6 = i a3, mikä tarkoittaa, että kompleksisen vektoriavaruuden kantavektoreina nämä eivät ole lineaarisesti riippumattomat. Tässä \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on mainitsemasi reaalinen Lien algebra.

Kun tarkatellaan 3-ulotteista reaalista Lien algebraa \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\), voidaan kantavektorit kirjoittaa

\(b_1=\begin{bmatrix}0 & -1\\-1 & 0\end{bmatrix},b_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\-1 & 0\end{bmatrix}, b_3=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix}\)

On myös toinen reaalinen 3-ulotteinen Lien algebra \(\mathfrak{su}(2)\), jonka kantavektorit ovat

\(c_1=\begin{bmatrix}0 & i\\i & 0\end{bmatrix},c_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\-1 & 0\end{bmatrix}, c_3=\begin{bmatrix}i & 0\\0 & -i\end{bmatrix}\)

Nämä \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) ja \(\mathfrak{su}(2)\) ovat siis reaalisia ja 3-ulotteisia. Ensiksi mainittu \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on reaalinen ja 6-ulotteinen.

Nyt noiden kahden jälkimmäisen kantavektoreista nähdään, että b1 = i c1, b2 = c2 ja b3 = -i c3, tai toisin päin c1 = -i b1, c2 = b2 ja c3 = i b3.

Kun kompleksifikaatio \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})+i\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) ja \(\mathfrak{su}(2)+i\mathfrak{su}(2)\) tehdään, johtavat molemmat samaan kompleksiseen 3-ulotteiseen Lien algebraan \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), jonka kantavektorit ovat ylempänä mainitut a1,a2 ja a3. Olen joskus koettanut saada selvää miten kompleksifikaatio ja vastaavasti kompleksisten ja reaalisten algebrojen isomorfismi yleistetään. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Itse asiassa lähes helvetti koko touhu :D

Joskus ilmeisesti sanotaan, että \( \mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) ja \(\mathfrak{su}(2)\) ovat kompleksisen Lien albegran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) reaalisia muotoja.

Tässä kohti totean, että en ole sinut noiden notaatioiden kanssa. Tuossa edellä \(\mathbb{C}\) ja \(\mathbb{R}\) ei vaikuta olevan mitenkään loogisesti yhteydessä siihen, että onko vektoriavaruus reaalinen vai kompleksinen. No, kun muistaa lisätä Lien algebran eteen sanan 'reaalinen' tai 'kompleksinen' ja perään algebran symbolin (jossa voi olla mitä sattuu), niin kai tuo on selkeä. :raised:
D
Disputator
Viestit: 152

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
Poimin aluksi tämän osan:
Disputator kirjoitti: 03 Marras 2023, 15:22
...
Lien algebrat voivat myös olla kompleksisia Lien algebroita (kompleksinen vektoriavaruus + yhteensopivat kommutaattorit), esimerkiksi juuri tuo \(sl(2,\mathbb{C})\) voidaan tulkita 3-ulotteiseksi kompleksiseksi Lien algebraksi, siis se on kompleksisena vektoriavaruutena 3-ulotteinen. Sillä on sitten oma esitysteoriansa ryhmäteoreettisessa mielessä, joka on kyllä lähisukulainen reaalisen kanssa.

Tämä Lien algebrojen reaali vs. kompleksinen mutapaini on kyllä välillä hyvin pedanttista ja ärsyttävää, mutta niin se menee.
Mulle tämä on aina ollut haastava kuvio. Sen verran olen oppinut, että ongelma tulee näkyviin konkreettisesti. 6-ulotteinen reaalinen Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan kirjoittaa kantavektoreilla

\(\begin{align*} a_1&=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix},a_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\0 & 0\end{bmatrix}, a_3=\begin{bmatrix}0 & 0\\1 & 0\end{bmatrix} \\a_4&=\begin{bmatrix}i & 0\\0 & -i\end{bmatrix},a_5= \begin{bmatrix}0 & i\\0 & 0\end{bmatrix},a_6=\begin{bmatrix}0 & 0\\i & 0\end{bmatrix} \end{align*}\)

Reaalisen vektoriavaruuden kantavektorjoukkona tämä on lineaarisesti riippumaton. Nyt kuitenkin selvästi a4 = i a1, a5 = i a2 ja a6 = i a3, mikä tarkoittaa, että kompleksisen vektoriavaruuden kantavektoreina nämä eivät ole lineaarisesti riippumattomat. Tässä \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on mainitsemasi reaalinen Lien algebra.
...
Juuri näin tuo menee. Laskin ihan käsin kommutaattorit (vaikka olivat jotenkin tuttuja) noille kolmelle ensimmäiselle kantavektorille:

\( \begin{align*} [a_1,a_2] &= 2 a_2\\ [a_1,a_3] &= -2 a_3\\ [a_2,a_3] &= a_3 \end{align*} \)

Se mistä nuo muistin, on se että nuo kolme kommutaattoria ovat avainasemassa yleisemmässäkin Lien algebroiden esitysteoriassa. Nuo ovat kolme kantavektoria a1,a2 ,a3 muodostavat kompleksisen Lien algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) kannan, siis jokainen \(a\in \mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) (kompleksinen algebra) voidaan esittää näiden kantavektorien kompleksisena lineaarikombinaationa.

Laskin myös urheasti käsin allaolevan Lien algebran kommutaattorit:
QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
...
Kun tarkatellaan 3-ulotteista reaalista Lien algebraa \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\), voidaan kantavektorit kirjoittaa

\(b_1=\begin{bmatrix}0 & -1\\-1 & 0\end{bmatrix},b_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\-1 & 0\end{bmatrix}, b_3=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix}\)
...
\( \begin{align*} [b_1,b_2] &= 2 b_3\\ [b_1,b_3] &= 2 b_2\\ [b_2,b_3] &= b_1 \end{align*} \)

Asettamalla Bi=bi/2 saadaan:

\( \begin{align*} [B_1,B_2] &= B_3\\ [B_1,B_3] &= B_2\\ [B_2,B_3] &= B_1 \end{align*} \)

Nuohan näyttää reaalisen Lien algebran so(3) kommutaattoreilta! No ei sentään, yksi miinusmerkki on "väärin". Oikeasti so(3):n kommutaattorit olisivat:

\( \begin{align*} [B_1,B_2] &= B_3\\ [B_3,B_1] &= B_2\\ [B_2,B_3] &= B_1 \end{align*} \)

Jatkan myöhemmin viestisi loppuosasta.
SI Resurrection!
D
Disputator
Viestit: 152

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
...
Mulle tämä on aina ollut haastava kuvio. Sen verran olen oppinut, että ongelma tulee näkyviin konkreettisesti. 6-ulotteinen reaalinen Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan kirjoittaa kantavektoreilla

\(\begin{align*} a_1&=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix},a_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\0 & 0\end{bmatrix}, a_3=\begin{bmatrix}0 & 0\\1 & 0\end{bmatrix} \\a_4&=\begin{bmatrix}i & 0\\0 & -i\end{bmatrix},a_5= \begin{bmatrix}0 & i\\0 & 0\end{bmatrix},a_6=\begin{bmatrix}0 & 0\\i & 0\end{bmatrix} \end{align*}\)

Reaalisen vektoriavaruuden kantavektorjoukkona tämä on lineaarisesti riippumaton. Nyt kuitenkin selvästi a4 = i a1, a5 = i a2 ja a6 = i a3, mikä tarkoittaa, että kompleksisen vektoriavaruuden kantavektoreina nämä eivät ole lineaarisesti riippumattomat. Tässä \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on mainitsemasi reaalinen Lien algebra.

Kun tarkatellaan 3-ulotteista reaalista Lien algebraa \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\), voidaan kantavektorit kirjoittaa

\(b_1=\begin{bmatrix}0 & -1\\-1 & 0\end{bmatrix},b_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\-1 & 0\end{bmatrix}, b_3=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix}\)
...
 
Tuosta pitikin vielä kommentoida. Tuolle reaaliselle 3D Lien algebralle \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) voidaan myös käyttää reaalisena kantana antamasi 6-ulotteisen Lie algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) kolmea ensimmäistä kantavektoria a1,a2,a3 ja muodostaa niiden reaalisia lineaarikombinaatioita. Voidaan myös muodostaa niiden kompleksisia lineaarikombinaatioita, jolloin saadaan kompleksinen 3d-Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), siis tämä sanoo, että reaalisen Lien algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) kompleksifikaatio on \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), joka on kompleksinen Lie algebra (3-ulotteinen). Nyt kuitenkin kompleksinen 3d-Lie algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan nähdä myös 6d-reaalisena Lien algebrana, jonka kantavektoreina ovat vektorit:

{a1, a2, a3, a4, a5, a6}.

tai paremminkin

{a1, a2, a3, ia1, ia2, ia3}.

Jos et ymmärtänyt ylläolevasta yhtään mitään, en minäkään tajunnut tuosta mitään pitkiin aikoihin.

On siis olemassa operaatio nimeltään kompleksifikaatio, joka tekee reaalisesta vektoriavaruudesta V kompleksisen vektoriavaruuden \(V_{\mathbb{C}}\) ja sitten on olemassa käänteinen operaatio nimeltään reaalifikaatio (?) joka liittää kompleksiseen vektoriavaruuteen V vastaavan reaalisen vektoriavaruuden \(V_{\mathbb{R}}\). Nuo kumpikin ovat Lie-algebroiden teoriassa monesti hyvin implisiittisesti mukana, ei edes aina mainita, että pitääko jotain Lien algebraa pitää reaalisena vai kompleksisena. Tämä on aiheeseen tutustuvan kannalta hyvin tuskallista :angry:
SI Resurrection!
D
Disputator
Viestit: 152

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja Disputator »

QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
...
Kun kompleksifikaatio \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})+i\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) ja \(\mathfrak{su}(2)+i\mathfrak{su}(2)\) tehdään, johtavat molemmat samaan kompleksiseen 3-ulotteiseen Lien algebraan \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), jonka kantavektorit ovat ylempänä mainitut a1,a2 ja a3. Olen joskus koettanut saada selvää miten kompleksifikaatio ja vastaavasti kompleksisten ja reaalisten algebrojen isomorfismi yleistetään. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Itse asiassa lähes helvetti koko touhu :D

Joskus ilmeisesti sanotaan, että \( \mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) ja \(\mathfrak{su}(2)\) ovat kompleksisen Lien albegran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) reaalisia muotoja.

Tässä kohti totean, että en ole sinut noiden notaatioiden kanssa. Tuossa edellä \(\mathbb{C}\) ja \(\mathbb{R}\) ei vaikuta olevan mitenkään loogisesti yhteydessä siihen, että onko vektoriavaruus reaalinen vai kompleksinen. No, kun muistaa lisätä Lien algebran eteen sanan 'reaalinen' tai 'kompleksinen' ja perään algebran symbolin (jossa voi olla mitä sattuu), niin kai tuo on selkeä. :raised:
Tämä on kyllä melkoinen helvetti, jo ihan terminologian osalta, esimerkiksi terminologiasta: Lien algebran g kompleksinen esitys vs. reaalinen esitys, mitä ne oikein ovat? Voidaan esimerkiksi todeta että jonkun sopivan Lien algebran g kompleksinen esitys ei ole \(\mathbb{C}\)-lineaarinen, se on vain \(\mathbb{R}\)-lineaarinen. Lien algebran g kompleksifikaation \( g_{\mathbb{C}} \) esitys on kompleksilineaarinen, vaikka g on vain reaalilineaarinen... Reaalisen esitysavaruuden V kompleksifikaatio \(V_{\mathbb{C}}\) mahdollistaa kompleksiset lineaarikombinaatiot.. jne jne...
SI Resurrection!
Q
QS
Viestit: 202

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

Olikin mielenkiintoisia yksityiskohtia sulla tuossa edellä. Mutta pohdin aluksi ylempää tätä kohtaa
Disputator kirjoitti: 03 Marras 2023, 15:22
QS kirjoitti: 31 Loka 2023, 17:46
Ajan suunnan ja avaruuden orientaation säilyttävä Lorentzin ryhmä on \(SO(1,3)^+_\uparrow\), joka tässä alla merkitty yksinkertaisesti \(SO(1,3)\). Vastaava Lien algebra \(\mathfrak{so}(1,3)\) sisältää 6 generaattoria, jotka ovat 4x4 matriiseja. Puskujen generaattorit ovat K1, K2, K3, ja rotaatioiden J1, J2, J3. Lien algebran kommutoinnit voidaan kirjoittaa (kaavanippu 1)

\([J_i,J_j]=i\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=i\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-i\epsilon_{ijk}J_k\)
...
Nuo kaavat esiintyvät myös muodossa (kaavanippu 2):

\([J_i,J_j]=\epsilon_{ijk}J_k\)
\([J_i,K_j]=\epsilon_{ijk}K_k\)
\([K_i,K_j]=-\epsilon_{ijk}J_k\)

Nippu 2 kaavat käyttävät reaalisia matriiseita puskujen ja rotaatioiden generaattoreina kun taas nippu 1 kaavat käyttävät imaginaariyksiköllä i kerrottuja matriiseja. Pedanttisesti ottaen kumpikin algebra ei ole suoraan sama, koska matriisiesitykset ovat eri, mutta ne ovat isomorfiset Lie-algebramielessä.
Tämä on jännä yksityiskohta. Ja ovat isomorfisia.

Nipussa 1 kaikkien generaattorien matriisit ovat kompleksisia. Tämän seurauksena (reaalisen) Lien algebran \(\mathfrak{so}(1,3)\) kantavektorit K1, K2 ja K3 ovat anti-hermiittisiä, mutta J1, J2 ja J3 ovat hermiittisiä. Esimerkiksi \((K_1)^\dagger=-K_1\), mutta \((J_1)^\dagger=J_1\).

Nipun 2 on reaalisten generaattorien hermiittisyys on toisin päin. Puskujen generaattorit Ki ovat hermiittisiä, mutta rotaatioiden Ji ovat anti-hermiittisiä. Esimerkiksi \((K_1)^\dagger=K_1\), mutta \((J_1)^\dagger=-J_1\).

Nipun 1 kommutoinneissa i takaa sen, että hermiittisten matriisien kommutointi on hermiittinen, esimerkiksi [J1,J2]=i J3. Ilman i-kerrointa kommutointi olisi antihermiittinen.

Nipun 1 generaattoreista saadaan ryhmän SO(1,3) reaaliset 4x4 matriisit lisäämällä matriisieksponentin eteen kerroin i. Esimerkiksi pusku x-akselin suuntaan on reaalinen matriisi \( \Lambda_x(\phi) = \exp (i\phi K_1)\). Nipun 2 generaattoreista vastaava saadaan \(\Lambda_x(\phi) = \exp (\phi K_1)\).

Mulla on käsitys, että nipun 1 generaattoreilla tavoitellaan samaa algebraa kuin rotaatioiden aliryhmässä. Kun generaattorien edessä on i, ne voidaan kirjoittaa Paulin matriiseilla \(J_i=\frac{1}{2}\sigma_i\) ja \(K_i=\frac{i}{2}\sigma_i\), jotka toteuttavat nipun 1 kommutoinnit. Näistäkin saadaan lopulta aiemmin mainitut 2x2 kompleksiset SO(1,3) matriisit, jotka ovat spinoriesityksiä.

Tämä ei vielä selitä asiaa, koska sama saavutetaan sopivalla i -kertoimella Paulin matriisien edessä. Hmm. En nyt uskalla vielä sanoa mitään muuta kuin sen, että tässä on joku rotaatioihin liittyvä saman algebran löytymisen tavoite. Tuo hermiittisyys/antihermiittisyys ei liene olennainen, sillä Lorentzin ryhmällä kokonaisuutena ei ole unitaareja äärellisiä esityksiä.

Ihan sivuseikkana, että tuo Lorentzryhmän äärellisten unitaarien esitysten puuttuminen on varsin syvällien ominaisuus, joka tulee esille relativistisessa kvanttiteoriassa. Hiukkasen perusominaisuudet ovat massa, liikemäärä ja spin/helisiteetti, jotka ovat Poincare-ryhmän äärellisiä unitaareja esityksiä. Kvanttikentät (spinori mukaan lukien) ovat Lorentzryhmän ei-unitaareja esityksiä, jotka eivät ole tarkasti ottaen hiukkasen fysikaalisia ominaisuuksia. Tämä vain sivuseikka, eikä tässä kohti olennainen. Eikä myöskään yksinekrtainen kokonaisuus.
Q
QS
Viestit: 202

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

QS kirjoitti: 05 Marras 2023, 18:30
...
Mulla on käsitys, että nipun 1 generaattoreilla tavoitellaan samaa algebraa kuin rotaatioiden aliryhmässä. Kun generaattorien edessä on i, ne voidaan kirjoittaa Paulin matriiseilla \(J_i=\frac{1}{2}\sigma_i\) ja \(K_i=\frac{i}{2}\sigma_i\), jotka toteuttavat nipun 1 kommutoinnit. Näistäkin saadaan lopulta aiemmin mainitut 2x2 kompleksiset SO(1,3) matriisit, jotka ovat spinoriesityksiä.

Tämä ei vielä selitä asiaa, koska sama saavutetaan sopivalla i -kertoimella Paulin matriisien edessä. Hmm. En nyt uskalla vielä sanoa mitään muuta kuin sen, että tässä on joku rotaatioihin liittyvä saman algebran löytymisen tavoite. Tuo hermiittisyys/antihermiittisyys ei liene olennainen, sillä Lorentzin ryhmällä kokonaisuutena ei ole unitaareja äärellisiä esityksiä.
...
Tähän tuli mulla joku ajatus. Kun Lorentzryhmän generaattorit J1, J2, J3 määritellään minitulla kertoimella i, ovat ne hermiittisiä.

Noin määriteltynä \(\mathfrak{so}(1,3)\):n rotaatioiden alialgebra on täsmälleen sama kuin kvanttifysikan rotaatioalgebra \(\mathfrak{so}(3)\)

\([L_i,L_j]=i\epsilon_{ijk}L_k\),

missä Li ovat niin ikään hermiittisiä 3x3 matriiseja. Tämä on ainakin järkevä peruste valita Lorentzryhmän rotaatiogenerattorit hermiittisiksi ja jättää puskugeneraattorit antihermiittisiksi. Yhtä aikaa nuo eivät voi olla hermiittisiä.
Q
QS
Viestit: 202

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

Disputator kirjoitti: 05 Marras 2023, 13:49
QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
Poimin aluksi tämän osan:
Disputator kirjoitti: 03 Marras 2023, 15:22
...
Lien algebrat voivat myös olla kompleksisia Lien algebroita (kompleksinen vektoriavaruus + yhteensopivat kommutaattorit), esimerkiksi juuri tuo \(sl(2,\mathbb{C})\) voidaan tulkita 3-ulotteiseksi kompleksiseksi Lien algebraksi, siis se on kompleksisena vektoriavaruutena 3-ulotteinen. Sillä on sitten oma esitysteoriansa ryhmäteoreettisessa mielessä, joka on kyllä lähisukulainen reaalisen kanssa.

Tämä Lien algebrojen reaali vs. kompleksinen mutapaini on kyllä välillä hyvin pedanttista ja ärsyttävää, mutta niin se menee.
Mulle tämä on aina ollut haastava kuvio. Sen verran olen oppinut, että ongelma tulee näkyviin konkreettisesti. 6-ulotteinen reaalinen Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan kirjoittaa kantavektoreilla

\(\begin{align*} a_1&=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix},a_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\0 & 0\end{bmatrix}, a_3=\begin{bmatrix}0 & 0\\1 & 0\end{bmatrix} \\a_4&=\begin{bmatrix}i & 0\\0 & -i\end{bmatrix},a_5= \begin{bmatrix}0 & i\\0 & 0\end{bmatrix},a_6=\begin{bmatrix}0 & 0\\i & 0\end{bmatrix} \end{align*}\)

Reaalisen vektoriavaruuden kantavektorjoukkona tämä on lineaarisesti riippumaton. Nyt kuitenkin selvästi a4 = i a1, a5 = i a2 ja a6 = i a3, mikä tarkoittaa, että kompleksisen vektoriavaruuden kantavektoreina nämä eivät ole lineaarisesti riippumattomat. Tässä \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) on mainitsemasi reaalinen Lien algebra.
...
Juuri näin tuo menee. Laskin ihan käsin kommutaattorit (vaikka olivat jotenkin tuttuja) noille kolmelle ensimmäiselle kantavektorille:

\( \begin{align*} [a_1,a_2] &= 2 a_2\\ [a_1,a_3] &= -2 a_3\\ [a_2,a_3] &= a_3 \end{align*} \)

Se mistä nuo muistin, on se että nuo kolme kommutaattoria ovat avainasemassa yleisemmässäkin Lien algebroiden esitysteoriassa. Nuo ovat kolme kantavektoria a1,a2 ,a3 muodostavat kompleksisen Lien algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) kannan, siis jokainen \(a\in \mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) (kompleksinen algebra) voidaan esittää näiden kantavektorien kompleksisena lineaarikombinaationa.
Kyllä joo. Paitsi mielestäni viimeinen kommutaattori pitäisi olla \([a_2,a_3]=a_1\).

Disputator kirjoitti: 05 Marras 2023, 13:49
QS kirjoitti: 04 Marras 2023, 20:26
...
Kun tarkatellaan 3-ulotteista reaalista Lien algebraa \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\), voidaan kantavektorit kirjoittaa

\(b_1=\begin{bmatrix}0 & -1\\-1 & 0\end{bmatrix},b_2= \begin{bmatrix}0 & 1\\-1 & 0\end{bmatrix}, b_3=\begin{bmatrix}1 & 0\\0 & -1\end{bmatrix}\)
...
\( \begin{align*} [b_1,b_2] &= 2 b_3\\ [b_1,b_3] &= 2 b_2\\ [b_2,b_3] &= b_1 \end{align*} \)

Asettamalla Bi=bi/2 saadaan:

\( \begin{align*} [B_1,B_2] &= B_3\\ [B_1,B_3] &= B_2\\ [B_2,B_3] &= B_1 \end{align*} \)

Nuohan näyttää reaalisen Lien algebran so(3) kommutaattoreilta! No ei sentään, yksi miinusmerkki on "väärin". Oikeasti so(3):n kommutaattorit olisivat:

\( \begin{align*} [B_1,B_2] &= B_3\\ [B_3,B_1] &= B_2\\ [B_2,B_3] &= B_1 \end{align*} \)
Sain itse melkein samat

\([b_1,b_2]=2b_3\)
\([b_2,b_3]=2b_1\)
\([b_3,b_1]=-2b_2\)

Ainoa ero se, että \([b_1,b_3]\) toisessa järjestyksessä, josta miinusmerkki. Sekä kerroin 2.

Ja Bi:lle samat

\([B_1,B_2]=B_3\)
\([B_2,B_3]=B_1\)
\([B_3,B_1]=-B_2\)

missä tosiaan erona so(3):een tuo miinus. Mulla pysyy aivot helpoiten mukana, kun ensimmäisen slotin numero kasvaa riviltä seuraavalle. Kun on eri järjestys niin menen heti solmuun : )
Disputator kirjoitti: 05 Marras 2023, 14:27

Tuosta pitikin vielä kommentoida. Tuolle reaaliselle 3D Lien algebralle \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) voidaan myös käyttää reaalisena kantana antamasi 6-ulotteisen Lie algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) kolmea ensimmäistä kantavektoria a1,a2,a3 ja muodostaa niiden reaalisia lineaarikombinaatioita. Voidaan myös muodostaa niiden kompleksisia lineaarikombinaatioita, jolloin saadaan kompleksinen 3d-Lien algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), siis tämä sanoo, että reaalisen Lien algebran \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{R})\) kompleksifikaatio on \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\), joka on kompleksinen Lie algebra (3-ulotteinen). Nyt kuitenkin kompleksinen 3d-Lie algebra \(\mathfrak{sl}(2,\mathbb{C})\) voidaan nähdä myös 6d-reaalisena Lien algebrana, jonka kantavektoreina ovat vektorit:

{a1, a2, a3, a4, a5, a6}.

tai paremminkin

{a1, a2, a3, ia1, ia2, ia3}.

Jos et ymmärtänyt ylläolevasta yhtään mitään, en minäkään tajunnut tuosta mitään pitkiin aikoihin.

On siis olemassa operaatio nimeltään kompleksifikaatio, joka tekee reaalisesta vektoriavaruudesta V kompleksisen vektoriavaruuden \(V_{\mathbb{C}}\) ja sitten on olemassa käänteinen operaatio nimeltään reaalifikaatio (?) joka liittää kompleksiseen vektoriavaruuteen V vastaavan reaalisen vektoriavaruuden \(V_{\mathbb{R}}\). Nuo kumpikin ovat Lie-algebroiden teoriassa monesti hyvin implisiittisesti mukana, ei edes aina mainita, että pitääko jotain Lien algebraa pitää reaalisena vai kompleksisena. Tämä on aiheeseen tutustuvan kannalta hyvin tuskallista :angry:
Periaatteessa ymmärsin kyllä, mutta pitäisi joku päivä laskea konkreettisesti nuo, että jäisi myös päähän.
Disputator kirjoitti: 05 Marras 2023, 14:45
Tämä on kyllä melkoinen helvetti, jo ihan terminologian osalta, esimerkiksi terminologiasta: Lien algebran g kompleksinen esitys vs. reaalinen esitys, mitä ne oikein ovat? Voidaan esimerkiksi todeta että jonkun sopivan Lien algebran g kompleksinen esitys ei ole \(\mathbb{C}\)-lineaarinen, se on vain \(\mathbb{R}\)-lineaarinen. Lien algebran g kompleksifikaation \( g_{\mathbb{C}} \) esitys on kompleksilineaarinen, vaikka g on vain reaalilineaarinen... Reaalisen esitysavaruuden V kompleksifikaatio \(V_{\mathbb{C}}\) mahdollistaa kompleksiset lineaarikombinaatiot.. jne jne...
Tämä on jo sen verran tuskaista, että vielä en lähde tätä analysoimaan :D. Ehkä joku päivä, jos energiaa riittää.
Q
QS
Viestit: 202

Re: Spinori

Viesti Kirjoittaja QS »

QS kirjoitti: 05 Marras 2023, 18:30
...
Ihan sivuseikkana, että tuo Lorentzryhmän äärellisten unitaarien esitysten puuttuminen on varsin syvällien ominaisuus, joka tulee esille relativistisessa kvanttiteoriassa. Hiukkasen perusominaisuudet ovat massa, liikemäärä ja spin/helisiteetti, jotka ovat Poincare-ryhmän äärellisiä unitaareja esityksiä.
...
Kirjoitin näköjään tuohon virheen. Pitää tietysti olla "...ovat Poincareryhmän ääretönulotteisia unitaareja esityksiä."
Vastaa Viestiin