Konsta kirjoitti: 26 Helmi 2025, 14:56Deimos kirjoitti: 23 Helmi 2025, 09:41Näin introverttinä (Ja skitsofreenikkona) ihmissuhteet ovat ne käsittämättömin osa universumia.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt ihmissuhteiden tarkoitusta. Joka paikassa ja aina olen se ulkopuolinen kaikessa. En ole löytänyt "Kotiani" mistään.
Teen lähes kaiken yksin ja olen harrastanut ainoastaan yksilölajeja urheilussa (Kuntosali, kävely, taekwondo, karate, kickboxing ja thaiboxing). Pelaan ainostaan yksin pelejä. Koodaan, piirrän ja harrastelen kaikkea vain yksin.En tunne mitään siteitä edes "Sukulaisiini".
Mieleeni tulee John Nashin peliteoria. Ihmissuhteet ovat vain osa peliä jota käymme keskenämme. Panoksena on hyöty. Parhaassa tapauksessa molemminpuolinen ja pahimassa vain yksipuolinen.Taitaa olla niin että olemme toistemme kanssa tekemisissä ainostaan hyötynäkökulmasta. Mahdollisesti jos saisin tarpeeksi rahaa irroittautuisin yhteiskunnasta ja muista ihmisistä. Yli viisikymmentä vuotta pettymyksiä taitaa olla tarpeeksi.
Sitten on vielä parisuhteet. Jos ongelmat ovat valtavia jo samansukupuolisten kanssa niin menee homma satoja potensseja monimutkaisemmaksi kun vastapuolella on vastakkaista sukupuolta.
Kuten jokainen tietää politiikka on hyvin likaista peliä. Selkään puukotusta, perseeseeen vetoa, antoa ja ottoa. Myös selkärangattomuutta ja kieroilua. Lupauksia joita ei pidetä. En tunne mitään vetoa ko. genreen. Kyseessä on sama ilmiö kuin lätkä- tai fudisjoukkueiden kannattamisessa. Pelkästään fiilispohjalta vailla yhtään mitään faktoja. Politiikassa faktat hämärtyvät ja häviävät. Musta muuttuu valkoiseksi ja päinvastoin. Politiikka lienee yksi yleisimmistä sosiaalisen kanssakäymisen muodoista jotka vaikuttavat elämäämme.
Voisiko joku tai usemapi kertoa minulle mitä saatte ihmissuhteista irti? Miksi ne ovat teille välttämättömiä jos ovat?
Hyvää tekstiä sinulta joka ajattelutti.
Miten sanoisin kaiken lyhyesti syyllistymättä tavanomaisiin yleistyksiin, tylsyyteen ja tuhansiin kertoihin jo sanottuihin asioihin? Huomaan etten voikkaan. Ainakaan minun tietomäärällä.
Mitä saa ihmissuhteista irti, jos ja kun ne ovat hyviä eli onnistuneita?
Sielunsiskoja ja veljiä. Joku joka yrittää lohduttaa, jos ja kun asiat menee huonosti. Joku joka neuvoo tietomääräänsä hyväksikäyttäen silloin kun tietoa puuttuu jostain tilanteesta selviämiseen.
Joku joka ei katso kieroon jos haluaa sitä tai tätä tai tuota mikä ei sovi "maailmalle" ja arkielämän tiukkoihin sapluunoihin, mutta jolla on kuitenkin samalla moraaliset / eettiset rajat / sekä kunnioitus lakeja kohtaan, elleivät ne sodi kahta ensimmäistä ohjetta vastaan.
Se tarkoittaa sisäistä arvostelukykyä että osaa ja haluaa tarkastella tunteitaan koska ne vaikuttavat tahtoon tehdä jotain mitä se sitten onkin ja siitä syntyvät ihmiskunnan kiistat ensin ajatustasolla, sitten sanojen sekä lopulta tekojen tasolla. Hyvät ja pahat. Se miten määrittelemme objektiivisen hyvän ja pahan subjektiivisuutta painottavassa Eurooppalaisessa asenne & arvomaailmassa en ota esiin ainakaan vielä johtuen monesta syystä etupäässä sen laaja-alaisuudesta.
Oman tahdon hillitseminen tai peräti tukahduttaminen on myös vaikeaa elämää enkä siksi halua vaatia keneltäkään kympin suoritusta.
Oma tahto on ollut kuvassa koko ajan, kätkettynä tai tuotuna esillä eri motiiveista.
Tahto voi olla heikko, tai vahva, tai jotain siltä väliltä.
Kun nyt tarkastelisi itseään kriittisesti edes hetken ja miten joku ikäväksi koettu tilanne olisi voitu välttää, vaikka täydellistä kompromissia ei oltaisikaan saavutettu aivan kaikissa kysymyksissä.
Tunteet saattavat astua taas esiin ja yksi niistä voi olla ylpeys ja mahdollisesti koettu nöyryytys. Sitä seuraava tunne minkä voi tunnistaa helposti voi olla viha.
Voimmekin marssittaa kaikki kielteiset tunteemme samaan syssyyn, uskoisin? Ellemme pyri niistä eroon ja tunnistamaan niitä itsessämme.
Mutta moderni vapaa yhteiskunta ei pidä elämää aineellisella tasolla rajoittavista itseanalyyseistä ja tunteiden hillitsemisestä, joten se saa kärsiä itse seuraukset liberaaleine lakeineen ja siksi en sääli kuin uhreja, joilla ei ole osaa eikä arpaa "vapaamman maailman puolesta liputtamiseen". Olisiko maailma parempi tai peräti täydellinen muuten ?
Tuskin mutta olisi se parempi maailma kuin se nykyinen jossa äärilaita-poliitikoista aina keskelle, eivät arvosta edes tiedemaailman tutkimustuloksia sukupuoli-identiteetin määräytymisestä halutessaan vaikka muuttaa lakeja, tai omien silmien havaintoja, jota oltiin kyllä vaatimassa aikoinaan tavallisilta uskovaisilta kun tarkoitus saada uskovaisia naurun alaisiksi, jos he eivät kykene heti todistamaan maallisten havaintojen perusteella maailmankaikkeudessa voivan olla ihmisiä älykkäämpiä olentoja kuin ihminen.
Koska sinne YK-pilvenpiirtäjän eteen ei ole vieläkään laskeutunut sitä "naapurigalaksin tähtien välistä lähetystöä galaksien välisen musiikin pauhatessa ja Nasa-viirien heiluessa kansalaisten käsissä".
Justiinsa juu.
Päädyimme lopulta pohtimaan ihmisen alttiutta helpompaan mielten manipulaatioon jos vaarana on ympäristön paine ja pilkka.
Tieteellinen selvitystyö valitettavasti ei kiinnosta monia ihmisiä, mutta se kiinnostaa, kuinka tiedettä voisi käyttää uskovaisia vastaan ja puna nousee heti poskelle ja kun se ei enää kiinnosta, niin ääriliberaalia elämänasennetta voikin käyttää tiedemaailmaa vastaan silloin jos tieteen vastaukset elämän tärkeisiin keskeisiin kysymyksiin ei kaikilta osin tyydytä enää moderneja ääriliberalistisia poliittisia ym. tavoitteita.
Palataan asiaan
Politiikka on myös parhaimmillaan kompromisseja. Kuten Nash ajatuksessaan ilmaisee niin kumpikin osapuoli hyötyvät käydystä pelistä. Nyt näyttää globaalisti ja Suomessakin pätevän sanelupolitiikka jossa vahvempi määrää kaapin paikan.Trump, Xi ja Putin sanelevat politiikkansa vailla kompromisseja ja ovat aina ainoastaan oikeassa. Narsisti ei ole koskaan väärässä. Joka luulee että narsisti myöntää erehdyksensä niin erehtyy pahemman kerran.
Ääriliberaali? Liberaali on ainoastaan vapaamielinen ja avoin kaikille ajatuksille. En tiedä miten se esiintyy äärisuuntauksena. Itseäni eivät muiden tavat ja kiinnostukset kiinnosta niin kauan kuin pitävät ne omana tietonaan. Jos tarkoitat moninaisia seksulaalisia suuntauksia niin jokaiselle on paikkansa. Mitään selkeää hetero/homo/lesbo jaoittelua ei ole vaan kirjo lienee ääretön ja hyvin hienosyinen. Äärikonservatiivi on ehkä vastakohta liberaalille. Äärikonservatiivi kyllä haluaa tämän vuosituhannen mukavuudet mutta ajattelu on 1300-luvulta.
Hyvyys ja pahuus ovat jo oman ketjunsa aiheita sinänsä.