Jätin tarkoituksella liikemäärän huomiotta koska se on vain 1/300 000 osa tavoitellusta liike-energiasta. Kun laserilla ammutaan droonia, sen teho on energiassa joka on poikittaissuuntaista, vain liikemäärä on pitkittäissuuntaista. Juuri siksi otin luotaimeen aurinkopaneelin koska se pystyy muuttamaan poikittaissuuntaisen energian sähköksi akkuun joka edelleen syöttää sen ionimoottoriin.Eusa kirjoitti: ↑Eilen, 09:17Jos 100 000 kg massan edestä lähetetään valoenergiaa, tuo massa säilyy emissiokappaleen paikallisperiaatteen mukaisen 4-kentän nosteena, kunnes se absorboituu.pähkäilijä kirjoitti: ↑18.9.2026, 23:10...ongelma on (vanha tuttu):
Maasta lähetetään laserilla 100 tonnia energiaa. Kun se siirtyy luotaimeen, se näkyy gravitaationa jos se muutetaan massaksi. Mutta ei näy gravitaationa jos se muutetaan luotaimen liike-energiaksi. Tämä on arvoituksellista.
Valo tuo energian lisäksi liikemäärän. Yhdestä suunnasta tulevan valon täydellinen absorptio vapaaseen, aluksi levossa olevaan luotaimeen sekä kasvattaa sen lepomassaa että antaa sille rekyylin. ”Massaksi vai liike-energiaksi” ei siis ole vapaasti valittavaa. Tuskin tarkoitat jotain eksooottista voimakkaiden kaarevuuslähteiden käyttöä niin, että saataisiin suunnattua lopulta luotaimeen osuminen kahtena 50 tonnin massaekvivalenttina vastakkaisista suunnista...?
Kappalevalinta on oleellista - kun myös absorptiokappale on valittu osaksi kokonaisjärjestelmää, sisäinen siirtymä ei vaikuta ulospäin gravitaatioilmiön muutosta; yhteinen noste reunalla säilyy. Reuna tosin siirtyy liikemäärän myötä, jolloin palloistetulla "reunalla" nostegradientti samalla suljetulla kentällä on hieman toinen.
Kun perinteisesti, kuten GR:ssäkin, kappaleita tarkastellaan erikseen yleisessä epälineaarisessa ei-lokaalissa gravitaatiokentässä pelkästään aika-avaruuskoordinaattien kirjanpitona, tulkinnat gravitaatiosta ja energian säilymisestä häilyvät.
Näen pimeän aineen olevan kertyneiden ainesten sidosfysikaalisuuden tuottamia tyhjörakenteen tukiambientteja, jolloin nostekenttä jatkuu johdonmukaisesti myös pitkien etäisyyksien yli.
Jos sen akku olisi varauskyvyltään ääretön, se voisi varata 100 tonnia energiaa, luotain muodostaisi pienen gravitaatiokaivon. Sensijaan jos se kiihdyttäisi yhtä protonia 100 tonnin energialla, protonin mukana menisi 50 tonnia energiaa hukkaan ja toinen 50 tonnia menisi luotaimen lisääntyneeseen liike-energiaan. Suuri kysymys on, tuottaako luotain sen 50 tonnin edestä gravitaatiokaivoa? En nyt tarkoita luotaimen koordinaatiston kannalta vaan maan kannalta.
