Re: Hilbertin hotelli
Abezethibou kirjoitti: ↑16.11.2026, 14:16
Eusa kirjoitti: ↑16.11.2026, 13:57
Abezethibou kirjoitti: ↑16.11.2026, 13:46
QS kirjoitti: ↑15.11.2026, 16:51
Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 14:37
QS kirjoitti: ↑15.11.2026, 12:51
Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 12:10
Ei se kappale tarvitse havaitsijaa eikä nuo ihmisetkään jotka joko ovat huoneessa tai sitten eivät ole. :tongueout:
Näissä nyrjähtää nuppi. :rolf:
Mullekin mysteeri, että miten filosofit pysyvät pois psykiatrian osastoilta, kun näiden pohdinta ei voi olla terveellistä xD

Mutta nollaan vielä. Jos todetaan, että Kuussa on nolla kerbiiliä, niin toteamus on looginen. Teoriassa on mahdollista, että Kuussa voisi olla muutama kerbiili, jos ne on sinne viety. Mutta voidaanko sanoa, että Kuun kerbiilien tyhjä joukko on universumin perusrakenteessa oleva Kuun (tai kerbiilien) ominaisuus? Mielestäni ei voida.

Tätä voisi jopa muotoilla formaalisti. \(K\) on kuu eli universumista rajattu joukko tai tilavuus, \(G\) on kaikkien gerbiilien joukko, ja \(G_k\) on kuussa olevien gerbiilien joukko. Todetaan, että \(G_k = G \cap K = \emptyset\).

Saatu tyhjä joukko on tavallaan erään laskutoimituksen \(G \cap K\) tulos, eikä Kuun tai universumin ominaisuus. Toisaalta universumin kannalta silläkään ei ole merkitystä, että onko Kuussa gerbiilejä vai ei. Näistä joukoista voi kuitenkin olla hyötyä, jos gerbiilejä ja tyhjiä joukkoja tutkitaan tarkemmin, koska niiden avulla löytyy luonnollisten lukujen joukko, joka on kätevä työväline muidenkin ilmiöiden tarkasteluun.
\(|G \cap K| = 0\)
\(q_{e^-} + q_{e^+} = 0\)
Nollan matemaattinen määritelmä ei muutu, mutta sen kuvaaman tosiasian fysikaalinen merkitys muuttuu. Matemaattisen arvon syntyminen abstraktissa laskutoimituksessa ei tee arvon kuvaamasta ominaisuudesta abstraktia. Nolla siis voi olla todellisuuden objektiivinen ominaisuus eikä vain havaitsijan luokittelutulos. :tongueout:
Ei helkutti mikä aihe. :rolf:
Nojoo tuossa on mielenkiintoinen nolla, \(q_{e^-} + q_{e^+} = 0\). Kaksi hiukkasta, joiden varausten summa on nolla. Mutta yksittäiset hituset osallistuvat edelleen sähkömagnetismiin, vaikka komposiittisysteemin varaus on nolla. Saman voi kirjoittaa myös 10:lle hiukkaselle \(5q_{e^-} + 5q_{e^+} = 0\), ja systeemin varaus on myös nolla.

Kysymys tässä on varmaankin se, että mitä oikealla oleva nolla tarkoittaa? Onko se universumin erään osajoukon (2 tai 10 tai n varausta) perustavanlaatuinen ominaisuus, vai vain summa, joka on kätevä kirjanpitomerkintä? :flushed:

Voidaan toki kysyä, että mitä tarkoittaa oikea puoli, kun kirjoitetaan \(q_{e^-} + q_{e^-} = 2q_{e^-}\). Tässä on laskettu negatiivisten varausten lukumääräksi 2. Mutta onko tämäkään universumin erään osajoukon perustavanlaatuinen ominaisuus, vai vain kirjanpitomerkintä?

Jos tarkastellaan vain yhtä alkeishiukkasta (niin pitkälle kuin ihminen tietää mitä tuo tarkoittaa), niin hiukkaseen voidaan liittää ominaisuus +q=+1 tai -q=-1, "osallistuu vuorovaikutukseen kuten hiukkanen" tai "osallistuu vuorovaikutukseen kuten vastakkainen hiukkanen". Kun löydetään hiukkanen, joka ei osallistu, niin liitetään q=0, "ei osallistu vuorovaikutukseen" (neutraali).

Sitten sovelletaan gerbiili-mallia: \(K\) sähkömagnetismiin osallistuvien hiukkasten joukko, \(G\) on neutraalien hiukkasten joukko, \(G_k\) on sähkömagnetismiin osallistuvien neutraalien hiukkasten joukko. Todetaan vaikkapa kokeellisesti \(G_k = G \cap K = \emptyset\).

Tuo q=0 on valittu hiukkasen ominaisuudeksi siksi, että on yritetty sisällyttää neutraali alkeishiukkanen sähkömagnetismin tarkasteluun, vaikka se ei tarkasteltuun joukkoon kuulu. Tyhjän joukon kanssa nypertely vaatii arvon q=0. Kun neutraalit alkeishiukkaset siirretään pois jaloista pyörimästä, ja neutraalien alkeishiukkasten joukkoihin, niin arvoa q ei tarvita, eikä nollaa.

Voidaan taas kysyä, että onko universumin perusrakenteissa tyhjiä joukkoja. Mielestäni ei ole, ja siksi q=0 on matematiikan vaatimia lisäkilke, samoin kuin Kuun gerbiilipuute ei ole universumin perusominaisuus, vaikka kuugerbiilien lukumäärälle on joukko-opin kirjanpitomerkintä \(|G_k|=|\emptyset|=0\) :tongueout:
Jos systeemin kokonaisvaraus on nolla sen osien varausten summana, millä perusteella tämä nolla olisi vain laskennallinen apuväline eikä systeemin todellinen fysikaalinen ominaisuus? Lämpötila on johdettu ominaisuus, mutta se on silti fysikaalisesti todellinen, mitattava ja ennustusvoimaa sisältävä suure? Entä absoluuttinen nollapiste 0K, onko sekin vain havaitsijan keksimä kirjanpidollinen raja-arvo, vai voimmeko hyväksyä, että luonnolla on myös nollaan liittyviä fysikaalisia ominaisuuksia?
Tyhjät reduktioidentiteetit ovat nähdäkseni asymptootteja - eivät fysikaalisia.
Ööh ei kai esimerkin sähkövarausten summa ainakaan ole asymptootti vaan täsmälleen nolla. Se lienee totta, että absoluuttinen nollapiste on saavuttamaton äärellisessä ajassa äärellisellä määrällä fysikaalisia prosesseja. Tuossa esimerkissä tämä ei minusta ollut kuitenkaan oleellista.
Summa on emergenssi, ei reduktio.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Re: Hilbertin hotelli
Iltaa!

Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?

Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\). xD
SI Resurrection!
Re: Hilbertin hotelli
Disputator kirjoitti: ↑16.11.2026, 17:14
Iltaa!

Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?

Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\). xD
Voin kuvitella, että renormalisaatiotarpeiset tilanteet lisääntyvät. Harjoitus ei ehkä olisi ollenkaan huono - voisi jopa löytyä analogiaa sille, kuinka alkeisemmilla formalismimuunnoksilla voisi vähentää renormalisaatiotarvetta siellä, missä sitä nyt joutuu soveltamaan...
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Avatar
Re: Hilbertin hotelli
Disputator kirjoitti: ↑16.11.2026, 17:14
Iltaa!

Ihan tuosta nollasta fysiikassa tuli mieleen sellainen että, onko eroa sillä että jos jonkun fysikaalisen suureen arvo on = 0 jollekin objektille tai objektilla ei edes ole kyseistä ominaisuutta?
Tässä ollaan juurikin tämän filosofisen sivuhaaran ytimessä. Vaikka itse nostin nollan olemuksen esille, niin lyhyt vastaus on, että eipä sillä eroa ole, ja eron miettiminen on hiukan turhaa filosofiaa :D

Mutta kun nollan-kieltäjän roolin otin, niin kai on sillä tiellä jatkettava.
Disputator kirjoitti: ↑16.11.2026, 17:14
Toiseksi, voinko periaatteessa esimerkiksi elektrodynamiikassa asettaa elektronin e sähkövaraukselle -1 uuden mittayksikön, jossa uusi varaus \(Q_{-e}= 1+(-1) =0\) ja positronille \(Q_{+e}=1+1=2\) ? Eli vanha varaus q ja uusi varaus Q ovat määritelty yhtälöllä \( Q=q+1\)? Periaatteessa näin kai voisi tehdä ja siten kaikki vanhan järjestelmän yhtälöt muutetaan uuden järjestelmän yhtälöiksi yhtälöllä \( Q=q+1 \). Yhtälöt toki muuttuisivat, mutta fysiikka ei? Silloin esimerkiksi toteamus \(Q=0\) tarkoittaisi vanhan järjestelmän tilannetta \(q=-1\). xD
Tämä onkin hyvä kysymys!

Koetan säilyttää roolini. xD

Sähköheikko teoria antaa sm-varaukselle arvot \(Q = T_3 + \frac 12 Y\), missä \(Y\) on heikko hypervaraus ja \(T_3\) on heikko isospin. Nämä ovat kvanttilukuja, ja voivat olla nollia tai nollasta poikkeavia.

Esimerkiksi neutriinon Q = 1/2 + (1/2)*(-1) = 0, eli todellakin nolla, ja tämä on lukuarvo, joka on peräisin tuosta algebrallisesta relaatiosta, ja relaatio on aika hyvä vasta-argumentti aiempaan nollan-kieltäjän perusteluuni, vaikka itse tässä itseäni vastaan argumentoin.

Mutta relaatio on peräisin eräästä symmetriasta, ja symmetria ei sellaisenaan ole lukuarvo, vaan säännönmukaisuus, joka esiintyy luonnon prosessissa.

Tuo algebrallinen relaatio tarkoittaa, että neutriino ei voi kuulua niiden alkeishiukkasten joukkoon, jotka osallistuvat sähkömagneettiseen vuorovaikutukseen. Arvo Q=0 ei tarkoita sitä, että luonnon sm-kytketävakio asettuu nollaksi (lauseke, jossa on sähköheikot vakiot \(g\) ja \(g'\) ihme muodossa), vaan sitä, että neutriinon tapauksessa kytkentävakion eteen asettuu kerroin Q=0, joka matematiikan keinoin "annihiloi" vuorovaikutustermit. Termit pitää saada pois, koska neutriino ei voi olla mukana (varattujen neutriinojen joukko on tyhjä joukko). Sähkövaraus ei näin perustellen ole neutriinon perustavanlaatuinen ominaisuus, vaan nolla on matematiikan keino poistaa kyseinen ominaisuus.

Muiden hiukkasten arvot \(Q = 1, Q=-1, Q = 2/3\) jne ovat kuitenkin merkityksellisiä, ja ne kertovat miten kytkennät eroavat toisistaan kaikkien kytkentään osallistuvien hiukkasten joukossa.

Toinen veikeä nolla on oikeakätisten leptonien ja kvarkkien isospin \(T_3 = 0\). Tämä tekee saman nollatempun, eli poistaa hiukkasia niiden hiukkasten joukosta, jotka kytkeytyvät heikkoon vuorovaikutukseen. Tämä näkyy hauskasti sähköheikkona singlettinä, joka matkustaa symmetriamuunnoksen mukana osallistumatta muunnokseen.

Vastaava filosofinen nollan-kieltäminen voisi olla spin-kvanttiluku. Kun spin=0, niin hiukkasella ei ole spin-ominaisuutta.

EDIT: Tulipa filosofisessa mielentilassa sekin mieleen, että kvantivakuumi \(\ket 0\) ei sekään ole nolla, vaan Hilbertin avaruuden vektori, joka ei ole nollavektori. Ja hiukkaslukumäärä N=0 ei ole varsinaisesti luonnon ominaisuus, vaan kilke, jolla saadaan muodostettua (mielestäni) luonnon perusrakenteesta puuttuva tyhjän joukon kardinaliteetti \(N = |\emptyset| = a\ket 0 =0\).
Re: Hilbertin hotelli
Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 07:05
\(\zeta(-1) = 1 + 2 + 3 + 4 + \cdots = -\frac{1}{12}\)

Tuo yllä oleva taas nyrjäyttää minun aivoni. Tuo nimittäin väitetysti toimii kun saatua tulosta käyttää fysiikan ongelmien ratkomiseen.

\(\zeta(s)=\sum_{n=1}^{\infty}\frac{1}{n^s},\qquad \Re(s)>1\)
\(\zeta(s)=2^s\pi^{s-1}\sin\left(\frac{\pi s}{2}\right)\Gamma(1-s)\zeta(1-s)\)
\(\zeta(-1)=2^{-1}\pi^{-2}\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)\Gamma(2)\zeta(2)\)
\(\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)=-1\)
\(\Gamma(2)=1\)
\(\zeta(2)=\frac{\pi^2}{6}\)
\(\begin{aligned}\zeta(-1)&=\frac{1}{2\pi^2}(-1)(1)\frac{\pi^2}{6}\\&=-\frac{1}{12}\end{aligned}\)
\(\boxed{\zeta(-1)=-\frac{1}{12}}\)

Tästä on Youtubessa paljon videoita. Pistän tähän yhden missä on kovia tutkijoita äänessä jos toki yksinkertaistavat ehkä hieman liikaa. Kyllä tämä kuitenkin aivot nyrjäyttää siinä missä Hilbertin hotellikin?

Katselin videon alkua, mutta lopetin melkein heti, kun siinä kirjoitettiin:
1-1+1-1+1-1+1-1+1- ... = 1/2

On melkoisen selvää, että jos näin lasketaan, saa millaisia tuloksia haluaa.

Mutta se, että fysiikan oppikirjassa lukee tuo -1/12-kaava, on tietysti sellainen juttu, joka ansaitsee huomiota. Onko tässä nyt jollain lailla kyse siitä renormalisaatiosta, josta olen kuullut puhuttavan ja joka juttujen mukaan on jotain "äärettömien surutonta eliminointia"?
---
Kysyin tekoälyltä, sitähän se oli. Sen mukaan kaava on eräänlainen lyhenne, mitä jää, kun summasta (jossain fysiikan tilanteessa) otetaan pois epäoleelliset, äärettömyyttä aiheuttavat osat. Nämä äärettömät taas johtuvat siitä (ainakin osittain), että hiukkaset oletetaan pistemäiseksi (ainakin jossain laskun vaiheessa). - Että OK.
Re: Hilbertin hotelli
Keckman kirjoitti: ↑14.11.2026, 23:32
Kaikki mitä on, on vain tietoisuudessa olevaa. Saamme aistiemme kautta käsityksiä tajuntaamme. Ulkopuolinen maailma, jota sinä materialistina kutsut luonnoksi ei eroa matematiikan olioista: molemmat ovat jotain olemassa olevaa vain tietoisuudessamme. Ei ole muuta. Joten argumenttiisi ei puhu ja käytä samaa kieltä kuin minä, joten voin sen sivuuttaa täytetnä hölynpölynä.
Eli epäilet siis ulkopuolisen maailmankin olemassaoloa. Silloin on tietysti ymmärrettävää, ettet hyväksi äärettömiä asioita, kun edes äärellisetkään eivät kelpaa.

Tästä tuli mieleen: Fysiikan professori P.C.W. Davies haastattelee kirjassa "Atomin haamu" muita huippufyysikoita ja totetaa: "Kantani on, jos rohkenen sen esittää, että teemme ympäröivästä maailmasta malleja. Ja meillä on hyviä malleja ja huonoja malleja. Ja että ei olemassa sellaista asiaa kuin 'todellinen maailma', joka olisi olemassa 'tuolla jossain', ja jonka likiarvoja meidän mallimme olisivat. Voimme vain tehdä havaintoja, mitä muuta voimme fysiikalta haluata."

Olen ajatellut, että tässä on joku virhe, miten fyysikko voi epäillä todellisen maailman olemassaoloa? (Sen ymmärrän, että teoriat eivät ole todellisuutta, sen voin ehkä jopa hyväksyä, mutta siinäkin on näillä kirjan muilla fyysikoilla aste-eroja suhtautumisessa. On vaikeaa ottaa tähän omaa kantaa.)

Jotainhan siellä tosiaan on, Daviesinkin mukaan, eihän hän olemattomasta kai niitä havaintoja tee.

Filosofit puhuvat tosiaan omaa kieltään, mutta kuka sitä hölynpölyä mahtaa puhua. Ja Daviesin kommentissa luotan yhä virheeseen. Kenties käännösvirhe tai ehkä hän tarkoitti vain, että tuo todellinen maailma, jota fysiikka vain kuvailee, se ei kuulu fysikkaan. Se olisi järkevä näkemys, aika tiukka tosin.

Ja sanotaan nyt lopuksi suoraan:
"todellista, ihmisestä riippumatonta maailmaa ei ole olemassa" = "kaikkien aikoije suurin filosofinen hölynpöly"
Re: Hilbertin hotelli
PremiumZero kirjoitti: ↑17.11.2026, 20:11
Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 07:05
\(\zeta(-1) = 1 + 2 + 3 + 4 + \cdots = -\frac{1}{12}\)

Tuo yllä oleva taas nyrjäyttää minun aivoni. Tuo nimittäin väitetysti toimii kun saatua tulosta käyttää fysiikan ongelmien ratkomiseen.

\(\zeta(s)=\sum_{n=1}^{\infty}\frac{1}{n^s},\qquad \Re(s)>1\)
\(\zeta(s)=2^s\pi^{s-1}\sin\left(\frac{\pi s}{2}\right)\Gamma(1-s)\zeta(1-s)\)
\(\zeta(-1)=2^{-1}\pi^{-2}\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)\Gamma(2)\zeta(2)\)
\(\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)=-1\)
\(\Gamma(2)=1\)
\(\zeta(2)=\frac{\pi^2}{6}\)
\(\begin{aligned}\zeta(-1)&=\frac{1}{2\pi^2}(-1)(1)\frac{\pi^2}{6}\\&=-\frac{1}{12}\end{aligned}\)
\(\boxed{\zeta(-1)=-\frac{1}{12}}\)

Tästä on Youtubessa paljon videoita. Pistän tähän yhden missä on kovia tutkijoita äänessä jos toki yksinkertaistavat ehkä hieman liikaa. Kyllä tämä kuitenkin aivot nyrjäyttää siinä missä Hilbertin hotellikin?

Katselin videon alkua, mutta lopetin melkein heti, kun siinä kirjoitettiin:
1-1+1-1+1-1+1-1+1- ... = 1/2

On melkoisen selvää, että jos näin lasketaan, saa millaisia tuloksia haluaa.

Mutta se, että fysiikan oppikirjassa lukee tuo -1/12-kaava, on tietysti sellainen juttu, joka ansaitsee huomiota. Onko tässä nyt jollain lailla kyse siitä renormalisaatiosta, josta olen kuullut puhuttavan ja joka juttujen mukaan on jotain "äärettömien surutonta eliminointia"?
Jep - regularisaatiotasapainoilun perusteella sovelletaan analyyttista jatkavuutta.
Hienorakennevakio lukuteoriana vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹×3²/5³-(3²×5³)⁻²)⁻¹ = 137,03599921⁻¹
Re: Hilbertin hotelli
PremiumZero kirjoitti: ↑17.11.2026, 20:11
Abezethibou kirjoitti: ↑15.11.2026, 07:05
\(\zeta(-1) = 1 + 2 + 3 + 4 + \cdots = -\frac{1}{12}\)

Tuo yllä oleva taas nyrjäyttää minun aivoni. Tuo nimittäin väitetysti toimii kun saatua tulosta käyttää fysiikan ongelmien ratkomiseen.

\(\zeta(s)=\sum_{n=1}^{\infty}\frac{1}{n^s},\qquad \Re(s)>1\)
\(\zeta(s)=2^s\pi^{s-1}\sin\left(\frac{\pi s}{2}\right)\Gamma(1-s)\zeta(1-s)\)
\(\zeta(-1)=2^{-1}\pi^{-2}\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)\Gamma(2)\zeta(2)\)
\(\sin\left(-\frac{\pi}{2}\right)=-1\)
\(\Gamma(2)=1\)
\(\zeta(2)=\frac{\pi^2}{6}\)
\(\begin{aligned}\zeta(-1)&=\frac{1}{2\pi^2}(-1)(1)\frac{\pi^2}{6}\\&=-\frac{1}{12}\end{aligned}\)
\(\boxed{\zeta(-1)=-\frac{1}{12}}\)

Tästä on Youtubessa paljon videoita. Pistän tähän yhden missä on kovia tutkijoita äänessä jos toki yksinkertaistavat ehkä hieman liikaa. Kyllä tämä kuitenkin aivot nyrjäyttää siinä missä Hilbertin hotellikin?

Katselin videon alkua, mutta lopetin melkein heti, kun siinä kirjoitettiin:
1-1+1-1+1-1+1-1+1- ... = 1/2

On melkoisen selvää, että jos näin lasketaan, saa millaisia tuloksia haluaa.
...
Juuri näin. Se video oli vain sellainen populaarivideo yrittäen hahmotella oikeasta matematiikasta taustalla ja sellaiseksi se oli kai tarkoitettukin. Summa 1-1+1-1+1-1+1-1+1- ... ei suoraan laskemalla äärellinen määrä termejä saavuta mitään raja-arvoa kun lasketaan enemmän ja enemmän termejä summassa, koska summa on 0 tai 1 vuorotellen. Mutta jossain mielessä summa voisi olla esimerkiksi keskiarvo luvuista 0 ja 1. Tämä avaa mahdollisuuksia määritellä tuo summa 1-1+1-1+1-1+1-1+1- ... uudella tavalla, esimerkiksi lukujen 0 ja 1 tietynlaisena keskiarvona, joka on = 1/2. Muitakin tapoja löytyy.

Manipuloimalla äärettömiä summia ikäänkuin ne olisivat äärellisiä saadaan esimerkiksi tuo:

\(1 + 2 + 3 + 4 + \cdots = -\frac{1}{12}\).

Kukaan ei väitä, että vasen puoli on suoraan intuitiivisesti oikea puoli, koska vasen puoli on selvästi ääretön. Mutta, hyvin kiehtovasti tuolle voidaan antaa hämmästyttävä (mukama) pätevä summatulos, jossa vasen puoli on sama kuin oikea, kun vasen puoli ymmärretään oikein.

Abezethibou jo hahmotteli asiaa, mutta jonkinlainen matemaattinen selvennys on paikallaan. Palaan asiaan myöhemmin.
SI Resurrection!