Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[pähkäilijä]

Korjaus edelliseen kommentointiini

Logikka sekoili tuossa edellä ja tuli vielä virhe ynnä- ja poislaskussa.

Jos fotoni heijastetaan takaisin ilman häviöitä, palattuaan sillä on aivan sama energia, kuin lähtiessään, eli energiaa ei ole kadonnut mihinkään, (vert Eusan kommentti ed.).

Niin kauan, kun fotoni on gravitaatiolähteen gravitaation vaikutuspiirissä, se on osa lähteen energiaa (= massaa). Vasta sitten kun fotoni poistuu gravitaation vaikutuspiiristä, sen senhetkinen vähentynyt energia poistuu gravitaatiolähteen energiasta, eikä suinkaan fotonin suurempi lähtöenergia. Mutta fotonin energia on edelleen universumin kokonaisenergiassa osaltaan - mitään energian katoamista ei ole tapahtunut.

On ihana huomata, että joku jaksaa lukea ajatuksiani - ja muistikin näyttää sulla Kontra olevan vielä hyvällä tolalla.

No mitä mieltä Eusa Enqvistin energiapuheista? Viittaako hän fotonien energisyyteen vai mihin?

[Kontra]

Korjaus edelliseen kommentointiini

Logikka sekoili tuossa edellä ja tuli vielä virhe ynnä- ja poislaskussa.

Jos fotoni heijastetaan takaisin ilman häviöitä, palattuaan sillä on aivan sama energia, kuin lähtiessään, eli energiaa ei ole kadonnut mihinkään, (vert Eusan kommentti ed.).

Niin kauan, kun fotoni on gravitaatiolähteen gravitaation vaikutuspiirissä, se on osa lähteen energiaa (= massaa). Vasta sitten kun fotoni poistuu gravitaation vaikutuspiiristä, sen senhetkinen vähentynyt energia poistuu gravitaatiolähteen energiasta, eikä suinkaan fotonin suurempi lähtöenergia. Mutta fotonin energia on edelleen universumin kokonaisenergiassa osaltaan - mitään energian katoamista ei ole tapahtunut.

On ihana huomata, että joku jaksaa lukea ajatuksiani - ja muistikin näyttää sulla Kontra olevan vielä hyvällä tolalla.

Jo muinoin Tiede-lehden keskustelupalstalla keskustelimme tuosta valon taajuuden noususta (energian kasvusta) sen lähestyessä gravitaatiolähdettä.
Taidettiin todeta jo silloin, että gravitaatiolähteestä lähetetyn valon takaisin heijastuessa sen taajuus on sama kuin lähtiessä, eli valolla on sama energia kuin sen lähtiessä.
Vaikka valo menettää energiaansa noustessaan gravitaatiokaivosta, takaisin heijastuessaan se saa menettämänsä energian takaisin. Gravitaatiolähde siis pidättää itsellään osan valon energiasta, eikä mitään energian katoamista tapahdu - gravitaatilähteen ja valon fotonien sidottu systeemi.

[Kontra]

jatkoa edelliseen kommenttiini

Gravitaatiolähteen ja valon fotonien sidotun systeemin fotonien etääntyessä gravitaation vaikutusalueelta, fotonien menettämä energia on sitoutuneena gravitaatiolähteen energiassa.

[pähkäilijä]

jatkoa edelliseen kommenttiini

Gravitaatiolähteen ja valon fotonien sidotun systeemin fotonien etääntyessä gravitaation vaikutusalueelta, fotonien menettämä energia on sitoutuneena gravitaatiolähteen energiassa.

Ja gravitaatiolähteen energia on osittain negatiivista. Mustan aukon on käytännössä yli 99% negatiivista. Maan on jotain 0,000....1% negatiivista.

[QS]

Ajasta riippumattomassa Schwarzschild-metriikassa, jonka ympäröivä avaruus on laakea, voidaan tehdä kaksi hiukan toisistaan poikkeavaa ajatuskoetta. Sijoitetaan etäälle painovoimsta (lähes \(\infty\)) laatikko, jonka energia etäiselle havaitsijalle on \(E = m\).

Kaksi tapausta ovat:

1) Laatikko lasketaan vaijerilla etäisyydelle r, ja etäinen havaitsija pysäyttää sen tuolle etäisyydelle vaijerin avulla.

Vastaanottava havaitsija määrittelee laatikon energian \(E_r =E= m\). Laatikko on laatikko riippumatta missä se on.

Etäinen havaitsija määrittelee alas lasketun laatikon energiaksi \(E_\infty = m \sqrt{1-r_s/r}\), missä on mukana punasiirtymästä tuttu kerroin. Planeetan ja laatikon muodostaman systeemin energia \(E_s = M + m \sqrt{1-r_s/r}\), ja painovoima on suurentunut.

Laatikko hajoaa fotoneiksi, jotka ohjataan takaisin kohti äärettömyyttä. Paikallisesti laatikon vieressä vapautuu energiaa \(E_r = m\). Kun etäinen havaitsija ottaa fotonit vastaan, niin energia on punasiirtymän takia \(E = m \sqrt{1-r_s/r}\), ja planeetan energia on pienentynyt takaisin alkuperäiseen \(E_s = M\).

Alunperin laatikon energia oli \(E=m\), mutta vastaanotettujen fotonien energia on pienempi. Mihin erotus \(\Delta E = m - m \sqrt{1-r_s/r}\) on kadonnut?

Laatikon laskemisessa vapautuu energiaa, joka voidaan käyttää etäisen havaitsijan koordinaatistossa. Energia on vaijerin lämpönä, kitkana, tai mekaanisena energiana. Tämän takia vastaanotettujen fotonien energia on pienempi kuin laatikon alkuperäinen energia.

2) Laatikko pudotetaan etäisyydelle r, jossa sen energia vapautetaan fotoneiksi

Etäinen havaitsija määrittelee vapaassa pudotuksessa olevan laatikon energiaksi \(E_\infty = m\), missä ei ole punasiirtymäkerrointa. Planeetan ja putoavan laatikon kokonaisenergia \(E = M + m\). Tämä on hiukan suurempi kuin tapauksessa 1, ja syy on laatikon liike-energia.

Putoava laatikko hajoaa fotoneiksi, jotka ohjataan takaisin kohti äärettömyyttä. Paikallisesti laatikon vieressä vapautuva energia on laatikon massaenergian ja liike-energian summa (en nyt perustele tätä, mutta on laskettavissa)

\(\displaystyle E_r = \frac{m}{\sqrt{1-r_s/r}}\)

Kun etäinen havaitsija ottaa fotonit vastaan, on energia punasiirtymän takia \(E = E_r \sqrt{1-r_s/r} = m\). Vastaanotettujen fotonien energia on siis sama kuin laatikon energia olin alun perin. Tämä poikkeaa tapauksesta 1 siksi, että energiaa ei ole otettu ulos systeemistä.

Planeetan energia on pienentynyt takaisin arvoon \(E = M\), joka on sama kuin tapauksessa 1.

[Eusa]

Energia on paikallisnapasuure suljetussa systeemissä. Napaympäristön täytyy säilyä fysikaalisesti eikä mukaan saa päästää kappalevalinnan ulkopuolisia muutoksia.

Massa on invariantti kytkentävakiolla c² suhteessa energiaan. Valovauhti on vain paikallisesti c.

[Aadolf]

1) Laatikko lasketaan vaijerilla etäisyydelle r, ja etäinen havaitsija pysäyttää sen tuolle etäisyydelle vaijerin avulla.

Vastaanottava havaitsija määrittelee laatikon energian \(E_r =E= m\). Laatikko on laatikko riippumatta missä se on.

Etäinen havaitsija määrittelee alas lasketun laatikon energiaksi \(E_\infty = m \sqrt{1-r_s/r}\), missä on mukana punasiirtymästä tuttu kerroin. Planeetan ja laatikon muodostaman systeemin energia \(E_s = M + m \sqrt{1-r_s/r}\), ja painovoima on suurentunut.

Laatikko hajoaa fotoneiksi, jotka ohjataan takaisin kohti äärettömyyttä. Paikallisesti laatikon vieressä vapautuu energiaa \(E_r = m\). Kun etäinen havaitsija ottaa fotonit vastaan, niin energia on punasiirtymän takia \(E = m \sqrt{1-r_s/r}\), ja planeetan energia on pienentynyt takaisin alkuperäiseen \(E_s = M\).

Punasiirtyikö laatikko laskettaessa vai punasiirtyikö fotonit kiivetessään?

[QS]

1) Laatikko lasketaan vaijerilla etäisyydelle r, ja etäinen havaitsija pysäyttää sen tuolle etäisyydelle vaijerin avulla.

Vastaanottava havaitsija määrittelee laatikon energian \(E_r =E= m\). Laatikko on laatikko riippumatta missä se on.

Etäinen havaitsija määrittelee alas lasketun laatikon energiaksi \(E_\infty = m \sqrt{1-r_s/r}\), missä on mukana punasiirtymästä tuttu kerroin. Planeetan ja laatikon muodostaman systeemin energia \(E_s = M + m \sqrt{1-r_s/r}\), ja painovoima on suurentunut.

Laatikko hajoaa fotoneiksi, jotka ohjataan takaisin kohti äärettömyyttä. Paikallisesti laatikon vieressä vapautuu energiaa \(E_r = m\). Kun etäinen havaitsija ottaa fotonit vastaan, niin energia on punasiirtymän takia \(E = m \sqrt{1-r_s/r}\), ja planeetan energia on pienentynyt takaisin alkuperäiseen \(E_s = M\).

Punasiirtyikö laatikko laskettaessa vai punasiirtyikö fotonit kiivetessään?

Laatikko on paikallaan vakioetäisyydellä r, ja Schwarzschildin (t,r)-koordinaateilla energia on pienetynyt kertoimella \(\sqrt{1-r_s/r}\) (sama kuin punasiirtymän kerroin). Kun laatikossa on valonsäde peilien välissä, niin taajuus on pienentynyt. Kun laatikossa on poikittainen heiluri, niin sen liike on hidastunut.

Laatikon vieressä olevan havaitsijan (T,R)-koordinaateilla kerrointa ei ole. Jos laatikkoon on etäällä laitettu vihreää valoa, niin se on paikallisesti edelleen vihreää (T,R)-koordinaateilla, vaikka laatikko on laskettu etäisyydelle r. Jos laatikko on kello, niin se käy kuten kävi laakeassa avaruudessa. Laatikko ei ole punasiirtynyt.

Valo punasiirtyy, kun se nousee painovoimassa. Kun vihreä valo vapautetaan laatikosta, niin etäällä mitataan oranssia tai jopa punaista.

[Kontra]

Lisäys sinisellä esitykseeni Suhteellisuusteorian tulkintoja

sivu 24

Ajankulku ja valonnopeus universumissa BB:n jälkeen

Gravitaatio hidastaa valonnopeutta, josta seuraa ajan hidastuminen, vrt Shapiro-efekti. Universumin laajentuessa valonnopeus voidaan olettaa kasvaneen ja kasvavan koko ajan gravitaation heikentyessä massojen harventuessa ja liikkeiden hidastuessa. Aineen atomien liike olisi siis kasvanut ja kasvaisi samassa suhteessa - atomikellon käynti nopeutuisi (aika nopeutuu). Valonnopeuden riippuvuudesta gravitaatiosta seuraa, että se on vakio kaikkialla universumissa, jolloin ajan kulkunopeuden on muututtava ja riippuu siksi gravitaatiosta. Koko universumin ajan kulkunopeus olisi siis nopeutunut meidän aikaamme muinaisten tiheämpien universumeiden suuremman gravitaation hitaasta ajasta ja universumin laajentuessa myös tähtijärjestelmien nykyistä suurempien nopeuksien vuoksi ajan dilataatioyhtälön mukaisesti. Nykyisessä pienemmässä gravitaatiossa tulkittuna muinaiset tapahtumat havaitaan siis todellista pitkäkestoisempina. Tästä osoituksena mm supernovien räjähdysten kestoajat on todettu sitä pidemmiksi, mitä etäämpänä ne ovat.
......
......
Tuomo Suntolalla on ihan kummallinen tulkinta tästä ilmiöstä: "supernovien räjähdysten kestoajat on todettu sitä pidemmiksi, mitä etäämpänä ne ovat."
Suntola sanoo, että vanhempien supernovien räjähdykset tapahtuivat nopeammin, kuin nuorempien supernovien räjähdykset.
Eli aika olisi kulkenut muinoin vielä nopemmin kuin nykyisin, ja siksi muka havaitaan räjähdykset pitkäkestoisempina - eli ihan nurinkurin vastoin logiikkaa. Muinoin suuremmassa gravitaatiossa ajan on täytynyt kulkea nykyistä hitaammin, eikä nopeammin.

[Abezethibou]

Lisäys sinisellä esitykseeni Suhteellisuusteorian tulkintoja

sivu 24

Ajankulku ja valonnopeus universumissa BB:n jälkeen

Gravitaatio hidastaa valonnopeutta, josta seuraa ajan hidastuminen, vrt Shapiro-efekti. Universumin laajentuessa valonnopeus voidaan olettaa kasvaneen ja kasvavan koko ajan gravitaation heikentyessä massojen harventuessa ja liikkeiden hidastuessa. Aineen atomien liike olisi siis kasvanut ja kasvaisi samassa suhteessa - atomikellon käynti nopeutuisi (aika nopeutuu). Valonnopeuden riippuvuudesta gravitaatiosta seuraa, että se on vakio kaikkialla universumissa, jolloin ajan kulkunopeuden on muututtava ja riippuu siksi gravitaatiosta. Koko universumin ajan kulkunopeus olisi siis nopeutunut meidän aikaamme muinaisten tiheämpien universumeiden suuremman gravitaation hitaasta ajasta ja universumin laajentuessa myös tähtijärjestelmien nykyistä suurempien nopeuksien vuoksi ajan dilataatioyhtälön mukaisesti. Nykyisessä pienemmässä gravitaatiossa tulkittuna muinaiset tapahtumat havaitaan siis todellista pitkäkestoisempina. Tästä osoituksena mm supernovien räjähdysten kestoajat on todettu sitä pidemmiksi, mitä etäämpänä ne ovat.
......
......
Tuomo Suntolalla on ihan kummallinen tulkinta tästä ilmiöstä: "supernovien räjähdysten kestoajat on todettu sitä pidemmiksi, mitä etäämpänä ne ovat."
Suntola sanoo, että vanhempien supernovien räjähdykset tapahtuivat nopeammin, kuin nuorempien supernovien räjähdykset.
Eli aika olisi kulkenut muinoin vielä nopemmin kuin nykyisin, ja siksi muka havaitaan räjähdykset pitkäkestoisempina - eli ihan nurinkurin vastoin logiikkaa. Muinoin suuremmassa gravitaatiossa ajan on täytynyt kulkea nykyistä hitaammin, eikä nopeammin.

Tuo havainto supernovista muuten pitää paikkansa joskin se johtuu maailmankaikkeuden laajenemisesta, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Haen popparit ja jään seuraamaan keskustelua.